Joka vanhoja muistelee, sitä usb-tikulla silmään

jukkakaipainen-002Kirjoittaja on Jukka Kaipainen.

Hän on pilvipalveluista innostunut palvelupäällikkö Tampereen Sähkölaitoksen tietohallinnossa. Vapaalla perheenisä, harrastuksena lenkkeily ja koti-IoT. 

LinkedIn

Twitter


Joka vanhoja muistelee, sitä tikulla vai jopa usb-tikulla silmään? Taitaa vaan pilvipalvelut tehdä saman usb-tikuille, minkä Spotify teki cd-levyille.

Vuosi lähenee loppuaan, ja nyt voi miettiä, mitä sen aikana onkaan tapahtunut. Itse asiassa omassa ympäristössä vuoden tapahtumat ovat jatkoa sille, mikä alkoi edellisenä vuonna. Aika paljon jo tässä vaiheessa voi sanoa, että hyviä valintoja on tehty sekä teknologoissa että kumppaneissa.

Sanotaan, että Hannibal marssi norsuineen Alppien yli. Mutta ei Hannibal siihen ihan yksin olisi onnistunut. Olen varma, että mukana on ollut muutakin porukkaa. Itse olisin ottanut mukaan ainakin kokin. Sama juttu meillä – halusimme sopivimman kumppanin matkalla pilveen. Sekä Office 365 -käyttöönotossa että intranetin toteutuksessa SharePoint Onlineen valitsimme molempiin tarjouskilpailun jälkeen Sulavan.

Pilvipalveluissa monia epäilyttää palvelujen ja sisällön sijainti jossain ihan muualla kuin omassa tai oman palveluntarjoajan konesalissa. Riippuu, mistä näkökulmasta asiaa tarkastelee. Ja oikeastaan myös, missä. Etelänaapurimme meren takana on katsonut ihan aiheelliseksi varmuuden vuoksi säilyttää hallituksensa tietoja myös omien rajojensa ulkopuolella.

Tässä on vähän sama juttu, kun aikoinaan harkitessani Citroën Xantian ostoa. Sitikassahan on pyörien jousitus toteutettu kaasunpaineella ja hydrauliikalla yleisesti käytettyjen jousien ja iskarien sijasta. Kyselin merkkikorjaamolta tekniikasta epäileväisenä. Itsekin lievästi ranskalaisen näköinen asentaja naureskeli ja sanoi: ”Heh, ihmiset pelkäävät sitä, mikä siinä on juuri parasta.” No, kaupat tuli, ja vanha rouva antoi monen vuoden ja monen kilometrin mukavat kyydit. Vähän on vieläkin sitä ikävä.

Itselläni usko pilvipalveluihin vielä vahvistui pari vuotta sitten vierailulla Microsoftin Dublinin Datacenteriin. Pelkät paikan ja turvatoimien mittasuhteet herättivät kunnioitusta ja viimeistään kaveri, jonka titteli oli ”Datacentre Evangelist”.

Ihan pelkkää ruusuilla tanssimista uusien palvelujen, käytäntöjen ja työtapojen käyttöönotto ei ole ollut. Itse olen tietysti innoissani kaikesta uudesta, mutta käyttäjiltä on tullut viestejä, että ”muutoksia ei tarttis tehdä ihan tällä tahdilla”.

Oli jo osittain tiedossa, mutta silti lievästi yllätti, kuinka pilvipalvelujen käyttö on vähän kuin liikkuvaan maaliin ampumista. Palveluja tulee lisää ja ne kehittyvät hengästyttävällä tahdilla, mikä tekee oman itsensä ja käyttäjien ajan tasalla pitämisen haasteelliseksi. No, samansuuntaisia puheita olen kuullut jopa konsulttienkin suusta. Tätä menoa Office 365 -vohvelissa alkaa olla ahdasta.

Mutta pääasia on, että suunta on eteenpäin. Ainakin itse odotan innolla, mitä uusi vuosi tuo mukanaan.

Mukavaa joulun odottelua ja loppuvuotta sekä menestyksekästä vuotta 2017!

Keinoäly – tiedettä, teknologiaa vai taikuutta?

pekka-horoPekka Horo on Microsoft Oy:n toimitusjohtaja ja Microsoftin Western Europe -johtoryhmän jäsen. Pekka on toiminut useissa johtotehtävissä Microsoftin ja Nokian palveluksessa sekä Suomessa että Yhdysvalloissa, ja aiemmin urallaan konsulttina McKinsey & Companylla.

LinkedIn

Twitter


Artificial Intelligence eli suomalaisittain keinoäly tuntuu olevan puheenaiheena nyt kaikkialla. Yli puoli vuosisataa sitten tulevaisuudentutkija Arthur C. Clarke totesi, että kun teknologia on tarpeeksi kehittynyttä, sitä on hankala erottaa taikuudesta. Keinoälyn kohdalla tuntuu usein siltä kuin tieteiselokuvien teemat olisivat tulleet todeksi. Ja tavallaanhan ne ovatkin – vaikka keinoälyn taustalla toimiikin todellisuudessa valtava määrä tiedettä ja teknologiaa.

Keinoälyn luomisen ja kehittämisen tekevät mahdollisiksi pitkälle kehittynyt tiedon kerääminen ja käyttäminen. Dataa on ympärillämme kaikkialla, ja meillä on lisäksi enenevissä määrin tehokkaita laitteita, pilvitilaa, tietokoneresursseja ja muita apuvälineitä, joiden avulla voimme tietoa prosessoida ja ymmärtää.

Tietoa on ympärillämme rajattomasti, mutta erästä toista resurssia meillä tulee aina olemana rajallisesti ja usein aivan liian vähän: aikaa. Aikaa ei yksinkertaisesti voida tuottaa lisää. Mutta voiko teknologia auttaa meitä helpottamaan aikarajoitetta, auttaa meitä ymmärtämään ympäröivää maailmaan nopeammin? Kyllä voi, ja tässä tavallaan piileekin keinoälyn taikuus.

Keinoälyn ja keinoälykkäiden koneiden avulla voimme olla tehokkaampia tehtävissämme. Voimme tehdä enemmän, mutta samalla myös vähemmän. Keinoäly avaa meille uusia mahdollisuuksia maailman suurimpien haasteiden ratkaisemiseksi.

Voivatko koneet tulevaisuudessa auttaa meitä parantamaan sairauksia ja vähentämään köyhyyttä? Hyvinkin mahdollisesti. Jo tällä hetkellä koneet auttavat ihmisiä olemaan tehokkaampia liiketoiminnassa, liikkumisessa, terveydenhoidossa, ympäristöongelmiin puuttumisessa ja niin edelleen.

Microsoft on ollut mukana kehittämässä keinoälyä 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Voimme varmaankin kaikki olla yhtä mieltä siitä, että ala on kehittynyt valtavasti tuon 25 vuoden aikana. Pitkän tähtäimen tavoitteenamme on demokratisoida keinoäly: haluamme että se on saatavilla kaikille, ja että sen avulla voidaan parantaa ihmisten hyvinvointia, ratkaista yhteiskunnallisia haasteita ja tuottaa ihmisille hienoja kokemuksia.

Olemme vasta raapaisseet pintaa ja luoneet ensimmäisiä esimerkkejä siitä, mitä keinoälyn saralla voidaan saada aikaan. Opimme ja kehitymme joka päivä hieman – ja joka päivä syntyy näin pieni murunen lisää taikuutta.

Suomalaisilla yrityksillä ja kuluttajilla on loistavat edellytykset olla maailman johtavia toimijoita digitalisaation edistämisessä ja uuden teknologian hyödyntämisessä. World Economic Forumin mukaan Suomi on Networked Readiness Indexillä mitattuna yksi johtavia maita teknologian hyödyntämisessä kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin edistäjänä.

Nyt 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuoden alkaessa on hyvä pohtia, miten voisimme parhaiten hyödyntää näitä kyvykkyyksiä Suomen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin parantamiseksi, nyt ja tulevaisuudessa. Tässä kontekstissa keinoälyn kehittäminen ja hyödyntäminen tarjoavat huikeita visioita ja mahdollisuuksia, vai mitä mieltä olette?

 

Valot vilkkuu ja poppi soi – Mitä täällä pitäisi tehdä?


edward_skarstrom-2-rajattuEdward Skärström toimii Teknos -konsernin tietohallintopäällikkönä ja mielellään haastaa kollegoita, kumppaneita ja itsensä näkemään digitalisaation tuomat mahdollisuudet tehdä asioita toisin.

Teknos on Euroopan johtavia teollisuuspinnoitteiden valmistajia, jolla on vahva asema myös kauppa- ja rakennusmaaleissa. Teknos on yksi Suomen suurimpia perheyrityksiä. Teknos on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Yhtiöllä on tällä hetkellä 1300 työntekijää ja omia myyntiyhtiöitä jo 18 maassa.


Valot vilkkuu ja poppi soi – Mitä täällä pitäisi tehdä? Sanat ovat sanasta sanaan poikani suusta, tuolloin 6v, kun oltiin ensimmäistä kertaa diskossa. Kyseessä oli nappulaliigan kauden päättäjäiset, joissa koulun liikuntasaliin oli roudattu vilkkuvalot, diskopallo ja DJ. Vanhemmat seisoivat salin reunoilla ja varhaisnuoret ihmettelivät menoa, hieman isommat junnut olivat jo päässeet hyvään vauhtiin. Nuorimmatkin lähti pikkuhiljaa mukaan, mutta jossain vaiheessa poika ilmestyi viereen ja kysyi rehellisesti: ”Isä, mitä täällä pitäisi tehdä?”.

Samoihin aikoihin siirryimme Teknoksella O365 -käyttäjiksi, ja kokosimme koko konsernin henkilöstön yhteisen sähköpostin ja muiden nykyaikaisten palveluiden piiriin. Yammerissakin oli valot päällä, ja innokkaimmat olivat jo vakuuttaneet, että nyt loppuu sähköpostien lähetys tässä firmassa. Rinnalla oli myös uunituoreet työtilat, ja yhdessä Skype:n ja OneDrive:n kanssa tulevaisuus näytti monen projektityöläisen silmissä valoisalta. Suuri massa oli kuitenkin siinä vaiheessa vielä tuon perimmäisen kysymyksen äärellä – mitä täällä pitäisi oikeasti tehdä?

Uusien työtapojen jalkauttaminen osaksi arkea on O365-projektin ylivoimaisesti haastavin osuus. Siinä onnistuminen vaati monta toimenpidettä – koulutuksia, tietoiskuja, käyttäjätukea, esimerkkisuorituksia. Niin, ja aikaa. Meillä tätä työtä edelleen tehdään.

Tuntuu, että O365 on parin viimeisen vuoden aikana lyönyt itsensä lopullisesti läpi. Useimmilla tietohallinnon kollegoilla, joiden kanssa olen keskustellut, on aiheesta jonkunlaista kokemusta. Teknisesti O365-projektia ei tarvitse jännittää, kun rinnalle ottaa osaavan partnerin ja tehdään selkeä työnjako. Jos toistoja tulee useampi, viimeistään kourallisen jälkeen viimeinenkin jännitys katoaa – migraatiomenetelmät on testattu ja teknisesti palvelu toimii toistuvasti moitteetta heti ensimmäisestä hetkestä alkaen.

O365 tuo tiuhalla syötöllä uusia ominaisuuksia ihmeteltäväksi ja arvioitavaksi. Jos nämä jättäisi huomiotta ja tyytyisi ikään kuin alkuperäiseen laajuuteen, on vähän sama kuin jättäisi jalkauttamisen kesken. O365-palvelun seuraamineen ja uusien ominaisuuksien kypsyysasteen arvioimien on välttämätöntä. Ei riitä, että on tietoinen, mitä uutta on tulossa. Pitää myös arvioida, milloin se on valmis käyttöönotettavaksi, ja miten se mahdollisesti täydentää tai jopa korvaa jonkin olemassa olevan ratkaisun. Esimerkkinä Sharepoint- työtilat vs. O365 Groups vs. Team sites.

Meillä mennään vielä toistaiseksi perinteisillä työtiloilla. Nyt pitäisi miettiä, miten ja missä vaiheessa tämän uudistuksen veisi käyttäjille. Jos tilanne on meille eturintamassa oleville hämmentävä, niin voi vaan arvata, kuinka sekavaksi loppukäyttäjät tilanteen kokisivat, jos kaikkien muutoksien antaisi valua suoran läpi. Aikaisemmin tämä työ tehtiin käyttöönottoprojektien ja versiopäivitysten yhteydessä. Nyt se on pysyvä tila ja työstö jatkuu. Tässä kohtaa on siirrytty pois myös perinteisen tietohallinnon roolista. Mukaan tarvitaan viestinnän osaajia ja henkilöitä, jotka oikeasti tietävät, miten liiketoiminta hyödyntää palveluita.

Summa summarum, pilvipalvelun käyttäminen vapauttaa resursseja, mutta ei anna mahdollisuutta siirtää fokusta muihin asioihin versionostojen välillä. Liiketoiminnan kannalta tämä on tietysti hyvä juttu, ja sen myötä myös tietohallinnon rooli muuttuu.

Ehkä pukki tietää, mitä näillä kaikilla pitäisi tehdä.
Rauhallista joulun odotusta kaikille!

LinkedIn

Oodi ohjelmoijille

ahti-haukilehtoAhti Haukilehto on tietokonetekniikan DI, tehnyt diplomityön i386:n käskykannasta. Ollut ohjelmoija aina. Koodausopiskelu alkoi luokioiässä Texas Instrumentin ohjelmoitavilla laskimilla. Ahti on viettänyt aikaa lukuisten koodareiden kanssa koulutettuaan heitä Suomen johtavissa tietotekniikan koulutusyrityksissä. Töihin on mahtunut sekä kouluttamista ja sovelluskehitysprojekteja.

Ahti on ollut mukana 7 startupissa, joissa kaikissa sovelluskehitys ydinaluetta – valtaosassa mukana edelleen. Hän kuului aikanaan myös Sulavan perustajiin ja hallitukseen. Kansainvälisiä ohjelmointikontakteja kertyi toimiessaan Suomen ensimmäisenä Microsoft Regional Directorina.


Olen ollut ohjelmoija eli koodari koko työikäni – ja olen yhä.

Ohjelmointityö sopii suomalaisille – tai paremminkin sanottuna ohjelmointityö sopii hyvinkin erilaisille persoonille. Se on halutessa yksinpuurtamista, käsityötä, ongelmanratkaisua. Toisaalla se voi olla supertuottavaa ryhmätyötä. Ryhmätyönäkin koodaus on usein matalahierarkista ja sopii hyvin suomalaiseen mentaliteettiin. Ketterät menetelmät, erityisesti Scrum, ei tunnu täällä Suomessa lainkaan ihmeelliseltä – näinhän töitä kuuluukin tehdä.

Ohjelmoinnin ihanuus tulee käsittääkseni erityisesti kahdesta asiasta: ongelmanratkaisu ja auttaminen. Ohjelmoinnissa tyypillisesti ratkaistavat ongelmat ovat ”ihmisen kokoisia”, sellaisia jotka ovat kohtuullisessa ajassa ratkaistavia. Mutta riittävän haastavia. Ja se toinen ihanuus – voi auttaa ihmisiä, ympäristöä. Kaikkea.

Työurani alussa kyse oli lähes aina yksittäisen yrityksen rutiinitoimenpiteiden automatisoinnista. Nyttemmin koodarin mahdollisuudet ovat kasvaneet valtavasti. Koodari voi todellakin muuttaa maailmaa.

Koko työhistoriani ajan koodaus on ollut pop

Otaniemessä ohjelmointia opiskelevilla iso kiusaus oli se, ettei päässyt valmistumaan. Ohjelmointi oli monelle – myös minulle – se ensimmäinen kunnolla maksettu kesätyö, jota oli helppo laajentaa opiskelun ohessa tehtäväksi työksi. Vallalla oli käsitys, että ATK – etenkin ohjelmointi – tarjoaa kaikille töitä ikiajoiksi. Ja monelle meistä näin olikin.

Internetin huuma vuosituhanteen vaihteessa vei koodauksen ylikierroksille. Monien firmojen markkinahinta laskettiin ohjelmoijien lukumäärällä – peukalosääntö ”miltsi per koodari”.

Ja nyt digitalisaatiohuumassa tunnistan paljon samoja piirteitä. Koodarin mahdollisuudet tehdä isoja, todella vaikuttavia asioita, ovat valtavat – tuskin koskaan ovat olleet näin hyvät. Meidän työkalut tehdä asioita ovat halpoja, ehdottomasti suurin investointi on oma osaaminen. Läppäri ei juurikaan maksa mitään ja ohjelmointivälineet ovat suurelta osin maksuttomia. Kuitenkin resurssit ovat rajattomat, esim. pilvilaskenta ja hyvin toimivat yhteisöt tuovat jokaisen koodaajan ulottuville rajattoman määrän resursseja.

Sovelluskehityksen markkinat ovat globaalit. Koodin alkuperämaalla ei ole juurikaan väliä. Meillä on monta todistusta siitä, että Suomessa voidaan tehdä uraa uurtavia, merkittäviä ohjelmointituotteita.

Jos olet työuraasi aloittava tai uutta sellaista käynnistävä, tiedoksesi, että ohjelmointi on ihanaa.

Augmented Reality, koneäly, IoT, robotisaatio jne. Mielenkiintoisia ja merkittäviä haasteita on meille koodareille juuri nyt tarjolla. Voit vaikuttaa ja tehdä maailmasta paremman paikan.

Twitter    LinkedIn

Uteliaisuus luo menestystä

tanja-sadeTanja Säde toimii Microsoft Oy:llä vastaten kumppaneiden kautta tehtävästä markkinoinnista keskisuureen yrityskohderyhmään. Hän innostuu uusista teknologisista innovaatioista ja siitä, miten ne muuttavat ihmisten ja yritysten arkipäiviä sujuvammaksi.


Mikä yhdistää yrityksiä, jotka menestyvät, kasvavat ja näyttävät ottavan kaiken hyödyn irti digitalisaatiosta? Onko kyse puhtaasti parhaimmasta teknologiasta vai voisiko taustalta löytyä jotain muutakin?

Microsoftin pääjohtaja, Satya Nadella, sanoi mainiosti Envision 2016 -tapahtuman keynote-puheenvuorossaan, että digitalisaatiossa ei ole kyse ainoastaan teknologioiden ja sovellusten hankkimisesta tai niiden käyttöönotosta. Kyse ei ole myöskään siitä, mitä kaikkea CRM, ERP tai toimistosovellukset pystyvät automaattisesti tekemään. Ihmisten työkuormaa kaikilla näillä edellä mainituilla teknologioilla toki vähennetään, mutta palvelevatko ne automaattisesti myös yrityksen liiketoiminnan kasvua ja uudistumista?

”Parhaimmat yritykset onnistuvat luomaan prosesseja, jotka tukevat innovointia, eteenpäin pyrkimistä sekä ISOSTI ajattelua jokapäiväisessä arkityössä.”

Hakukone löysi digitalisaation määritelmän. Digitalisaatio on tekemistä, siis toimintaa. Jotta puhe muuttuu toiminnaksi, tarvitaan yrityksissä luoda kulttuuri, jossa tätä vaalitaan. Menestyvimmissä yrityksissä koko organisaation henkilöstö on mukana miettimässä yrityksen tulevaisuutta. Parhaimmat yritykset onnistuvat luomaan prosesseja, jotka tukevat innovointia, eteenpäin pyrkimistä sekä ISOSTI ajattelua jokapäiväisessä arkityössä. Innostava, kaikki työntekijät huomioonottava ja kuunteleva organisaatio tulee luoduksi – kuin sivutuotteena – eteenpäin pyrkivän, innovoivan henkilöstön.

”Uteliaille ihmisille tulevaisuus ei ole ikinä pelottavaa vaan mahdollisuus luoda jotain uutta”

Jos organisaatiosta pitäisi löytää yksi ylitse muiden oleva ominaisuus, joka ruokkii eteenpäin pyrkimistä, innovointia ja tulevaisuuden uskoa – valitsisin itse ehdottomasti uteliaisuuden. Näemme paljon esimerkkejä menestyvistä yrityksistä ympärillämme, jotka ovat uteliaan ennakkoluulottomasti lähteneet luomaan uusia palveluita uusille kohderyhmille ja markkinoille. Uteliaille ihmisille tulevaisuus ei ole ikinä pelottavaa vaan mahdollisuus luoda jotain uutta. On mielenkiintoista seurata, mihin kaikkeen uuteen esim. Postin kaltainen organisaatio vielä taipuukaan, kun he uteliaan ennakkoluulottomasti etsivät uusia tulevaisuuden liiketoimintamalleja.

Ja kyllä, teknologia on äärimmäisen tärkeää yrityksen onnistumisen kannalta. Se on kivijalka, joka pitää kaiken muun pystyssä. Mutta ennen kuin tiedetään, minkälaista rakennusta rakennetaan, on turhaa lähteä valamaan vielä perustuksiakaan. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että yritykseen on luotu kulttuuri, jossa henkilöstö on valmis ottamaan kaiken irti digitalisaatiosta teknologian voimin. Teknologia joka valitaan, on helppokäyttöistä ja ihmisläheistä. Sen täytyy olla joustavaa ja helppoa ottaa käyttöön. Sen täytyy pystyä tuottamaan relevanttia, ajantasaista informaatiota eri sidosryhmien tarpeisiin. Mikä tärkeintä, teknologia auttaa tuomaan todeksi yrityksen päämäärät auttamalla henkilöstöä ja muita sidosryhmiä ylittämään itsensä ja tavoitteensa.

Yhteenvetona voisi siis sanoa, että menestyvät yritykset pystyvät yhdistämään henkilöstön, prosessit sekä teknologian kulttuuriksi, joka innoittaa kaikki työntekijät hyödyntämään tätä digitalisaation aaltoa luoden uuttaa ja menestyvää liiketoimintaa.

Näin joulun alla on helppoa löytää itsestään uteliaan, tulevaa odottavan puolen. Yritetään vaalia sitä myös omassa organisaatiossamme!

Mukavaa joulunodotusta!tanja_sade_002
Tanja Säde

LinkedIn      Twitter

Asiantuntija haluaa elää hetkessä

parantainen_jari_2016-10-15c-artikkeliKirjoittaja Jari Parantainen on Suomen kokenein tuotteistaja. Taloussanomat on palkinnut hänen Pölli tästäbloginsa Suomen parhaana bisnesblogina.

LinkedIn

Twitter

Vedin hiljattain koulutusta siitä, miten hyvä myyntiesitys kannattaisi rakentaa. Parikin asiantuntijaa alkoi rutista, ettei ehdottamani malli toimisi heidän bisneksessään:

”Me menemme myyntikäynnille kuuntelemaan asiakasta. Sen perusteella rakennamme räätälöidyn ehdotuksemme. Siksi emme voi suunnitella mitään vakiomallista myyntipuhetta etukäteen.”

Törmään vastaavaan reaktioon usein. Yritysten käytävillä haahuilee laumoittain asiantuntijoita, joiden mielestä juuri heidän palvelunsa tuotteistaminen tai monistaminen on mahdotonta.

Ensinnäkin moinen ”niputtaminen” halventaisi heidän osaamistaan. Ja sitä paitsi kaikkien asiakkaiden tarpeet ovat aivan omanlaisiansa – niin kuin tietysti ovatkin.

Seuraukset ovat meille kaikille tuttuja vaikkapa remonttibisneksestä. Koska jokainen tölli on erilainen, usein asiakas joutuu rukoilemaan, että hän saisi projektilleen edes jonkin viihteellisen hinta-arvauksen.

Remppa-Eemelin mielestä olisi kliffaa laskuttaa tunteja sen perusteella, mitä niitä nyt sattuu milläkin kerralla kulumaan. Kyllä summa sitten aikanaan selviää laskusta.

Putkiremontteihin erikoistunut Fira Palvelut paljasti hiljattain, että se saneeraa kokonaisen vantaalaisen kerrostalon putket kahdessa viikossa (normaalin kolmen kuukauden sijaan). Tapauksesta on tullut suorastaan kohu-uutinen.

Onhan tietysti ennenkuulumattoman röyhkeää, että joku koppava insinöörinplanttu on mennyt suunnittelemaan projektinsa tarkasti etukäteen. Ja saksalaiset vasta naurettavia öykkäreitä ovatkin, sillä he muka tekisivät saman homman vielä tuplasti nopeammin.

Kun Firan kauppalopo ampaisee seuraavalle myyntikäynnille, tenttaako hän taloyhtiön hallitukselta, millaisen rempan se sillä kertaa haluaisi? Ei tietenkään.

Sen sijaan raksa-ammattilainen marssii kertomaan, että meilläpä on tällainen palvelupaketti: ”Kerrostalon putkiremppa kahdessa viikossa”.

Onko kohde ainutlaatuinen? Kyllä, se on varmasti erilainen kuin edellinen pytinki. Mutta tarkoittaako se, että myyntiesityskin olisi erilainen? Ei, se ei todellakaan tarkoita sitä.

Nythän myyjä tarjoaa palveluformaattia. Se vain sattuu olemaan niin hyvin tuotteistettu, että konsepti pystyy pureksimaan lähes minkä tahansa kerrostalon saneerausprojektin.

Entäs ne hankalat poikkeustapaukset? Niitä kuitenkin tulee vastaan ihan varmasti. Totta, mutta ne ovat joka tapauksessa vähemmistö. Ei parkkitaloakaan rakenneta niin, että sen kaikkiin ruutuihin pitäisi mahtua jonkin satunnaisen kahelin kolme metriä leveä Hummer. Miksi kuitenkin palvelukonsepti pitäisi suunnitella poikkeusten ehdoilla?

Ainutlaatuisiin ”ratkaisuihin” rakastunut asiantuntija ei ilmeisesti itse huomaa, miksi asiakkailta on niin mukava kysellä heidän erityistarpeitaan. Se on nimittäin yleinen itsepetoksen muoto. Räätälöinti on kätevä tapa vältellä tuotekehitysvastuuta.

”Ratkaisen ongelmat yksi kerrallaan, kun niitä tulee vastaan. Siitähän minulle palkkaa maksetaan. Mitä niitä ylläreitä etukäteen murehtimaan.”

Näiden ad hoc -sankareiden jälkiä me sitten makselemme, kun kaiken maailman länsimetrojen ja olkiluotojen kustannukset räjähtävät silmille.

Älykäs asiantuntija selviää ongelmista, joihin viisas asiantuntija ei koskaan joudu.

Asiakkaasi toivovat lahjaksi ratkaisuja, jotka auttavat arjessa


otala-tuomas-002
Tuomas Otala toimii Pihlajalinna-konsernin (PIHLIS) CIO:na ja ennen sitä Terveystalo Oy:n CIO:na. Ennen näitä tehtäviä hän on ollut pitkään IT-teollisuuden palveluksessa, mm. Fujitsu Servicesin pohjoismaiden sovellus- ja projektiliiketoiminnan johtajana sekä johtoryhmän jäsenenä.

LinkedIn

Twitter

Tapahtui eräänä syksyisenä päivänä. Juttelin erään tutun kanssa, ja hän kertoi, että tarvitaan mobiilisovellus. Erään syrjäisen tehdasalueen kuorma-autokuskeille täytyisi luoda mahdollisuus välittää tieto huoltotarpeesta huoltokonttorille. Samalla saisi mahdollisesti myös ohjeita tilanteen ratkaisemiseksi.

Sovellus oli kuulemma hankala suunnitella, ja käyttöönottokin miellettiin kalliiksi, kun kerran tarvitaan älypuhelimet. Niitä kun ei ole kaikilla kuskeilla. Äkkiä laskettuna älypuhelimet + sovellus + taustaohjelmisto jne. maksavat aika paljon. Siihen hintaan saa jo yhden kuorma-auton. Uuden. Sellaisen jossa on automaattinen viestinvälitys. Paitsi että sekin maksaa. Kaveri kiukutteli, että eikö tähän löytyisi edullisempaa ratkaisua. Mietin muutaman sekuntin.

Ehdotin, että mites voisi kokeilla vaikka …matkapuhelinta? Siis vaikka soittamalla. Tai sitten vaikka käyttämällä tekstiviestiä. Siinä on ihan kaikki se, mitä tarvitaan. Ja käyttöönoton kustannukset ovat aika matalia. Halpa & tyhmä kännykkä irtoaa marketista kahdellakymmenellä eurolla. Ja jos nyt sitten sattuisi olemaan jo älypuhelin, niin sitten voisi käyttää vaikka WhatsAppia.

Suomalainen digitekeminen on maailman huippua ja sen huomaa. Me tupataan ruoskimaan itseämme asioilla, joilla ei ole mitään tekemistä elämän kanssa. Meillä on palava into saada asioita tehtyä niin, että ne ovat tekniikan terävintä reunaa. Ja vähän sitäkin terävämpää.

Kuski selviää vallan mainiosti pelkällä puhelimella, ilman sovellusta. Asioiden tekeminen digitaalisessa mielessä ’oikein’ ei tee niistä yrityksen kannalta yhtään parempia. Yrityksen tietotekniikkaa mietittäessä riittävät ratkaisut, jotka täyttävät liiketoiminnan tarpeen. Ei tarvita yhtään sen enempää. Eikä oikeasti välttämättä sitäkään. Tyyliin ’karvalakkimalli ilman karvoja’.

”Älä ole paha tonttu ja tarjoa heille kolmikirjaimisia lyhenteitä, jos toimivat ratkaisut riittävät.”

Aina, kun sovelluksia ryhdytään kehittämään, kannattaa muistaa, että jonkun pitää myös käyttää niitä. Jonkun pitää kehittää, ylläpitää, asentaa, ohjeistaa, tukea jne. Sitten tarvitaan kehitysvälineitä, palvelimia älypuhelimia jne. Yksittäisen asian kustannukset kertautuvat moneen kertaan. Sovellus ei ole pelkkä sovellus.

Pakollisena muistilistana yrityksen tietotekniikkaa kehitettäessä:

1. Onko ratkaisu välttämätön?
2. Onko tarve pysyvä?
3. Voisiko jokin jo käytössä oleva ratkaisu toimia?
4. Onko ihan oikeasti pakko?

Joulun hengessä, asiakkaasi toivovat lahjaksi ratkaisuja, jotka auttavat arjessa. Ovat helppoa, tuttuja, kustannustehokkaita. Nopeita ottaa käyttöön. Älä ole paha tonttu ja tarjoa heille kolmikirjaimisia lyhenteitä, jos toimivat ratkaisut riittävät. Joulun henkeä on iloita yksinkertaisista, toimivista asioista.

Avoimuuden asialla

heikki-otsolampiHeikki Otsolampi toimi vapaaehtoisena historian nuorimpana Suomen Partiolaisten suurleirin johtajana. Nykyään hän työskentelee liikkeenjohdon konsulttina Alumni Harvey Nashilla auttaen asiakkaitaan tunnistamaan ja kehittämään johtajuutta erilaisissa muutostilanteissa.

LinkedIn

Twitter

Puhutaan paljon siitä, kuinka internet on mahdollistanut keskusteluita ja paljastanut korruptiota. Wikileaks ja arabikevät ovat ääriesimerkkejä siitä, kuinka vanhat tavat toimia eivät kestä enää päivänvaloa. Vaikka mitään laittomuuksia ei olisi tehty, usein salassa tai rajatulla porukalla tehty päätös on sellainen, ettei se miellytä kaikkia.

Toimin viimeisen parin vuoden aikana yhden Suomen historian suurimman vapaaehtoishankkeen johtajana. Roihu 2016 oli 17.000 osallistujan ja 9 päivän mittainen kesäleiri Hämeenlinnan Evolla. Jos tapahtumaa verrataan vaikka festareihin, joissa kävijät ilmoitetaan osallistujaa x päivää, oli Roihulla 153.000 osallistujaa! Yhteensä leiriä oli tekemässä parhaimmillaan 3000 vapaaehtoista, ahtaajasta arkkitehtiin, teinistä vaariin ja Hangosta Utsjoelle. Tällaista hanketta johtaessa avoimuus oli kaikki kaikessa.

Ihmisiä johdettaessa – olivat he sitten vapaaehtoisia tai palkkatyöläisiä – motivaatio on äärimmäisen tärkeää. Vastuuntuntoon tai työsopimukseen vedoten saa varmastikin asioita eteenpäin, mutta intohimolla ja motivaatiolla tuloksia ja innovaatioita syntyy enemmän kuin millään muulla tavalla.

Kun yhteinen määränpää – se visio – on päätetty ja aktiivisesti viestitty, on toimenpiteitä mietittäessä hyvä osallistaa mahdollisimman suurta joukkoa. Roihulla loistavana esimerkkinä oli leirialueen kaavoituksesta vastanneet arkkitehdit: Päästäksemme yhdessä sovittuun visioon tuli tekijöiden olla sitoutuneita leirin kaavaan. Arkkitehtimme ilmoittivatkin avoimesti leirin Yammerissa, että ”nyt aloitamme suunnittelun; minkälaisia toiveita teillä on?” Tämän jälkeen he esittivät avoimesti välivaiheita ja keräsivät palautetta.

Tapamme toimia, jossa osallistimme laajalti sekä aiheeseen suoraan liittyviä että vain välillisesti liittyviä henkilöitä, mahdollisti koko organisaation sitoutumisen päätöksiin. Ihmiset tulivat kuulluiksi, ja kun lopullinen asia oli valmis, esimerkiksi se kaava, kukaan ei enää valittanut siitä. Siihenhän oli ollut useita mahdollisuuksia jo aiemmin.

”Pelkkä informatioon saatavuus ei ole tae avoimuudesta.”

Avoimuus liitetään usein vain tiedon avoimuuteen. Tarjoamalla laajalti tietoa on kuitenkin mahdollista parantaa sekä päätöksenteon laatua että ennen kaikkea tarjota osallistumismahdollisuus monelle. Pelkkä informatioon saatavuus ei ole tae avoimuudesta. (Hyvä esimerkki tästä on julkisten virkojen hakuprosessit. Julkaisemalla kaikkien hakijoiden nimet suljetaan kokonaan sellainen ihmisryhmä pois, jotka ovat esimerkiksi yritysmaailmassa vaativissa johtajatason tehtävissä, eivätkä voi hakea sen pelossa, että haku vaikuttaa nykyisen työnantajan luottamukseen. Julkisten virkojen haku ei siis ole avoin kaikille.)

”Isoin asia, jonka kysymällä, kyseenalaistamalla ja osallistumalla voi menettää, on oma paikkansa norsunluutornissa.”

Osallistamalla organisaatiota, tarjoamalla kaikki tieto avoimesti kaikkien saataville ja maalaamalla aktiivisesti yhteistä visiota on mahdollisuus saada koko organisaation intohimo taakseen ja päästä upeisiin tuloksiin.

Isoin asia, jonka kysymällä, kyseenalaistamalla ja osallistumalla voi menettää, on oma paikkansa norsunluutornissa. Mutta kuka siellä enää muutenkaan majailee?

Partiolaiset toteuttivat Roihu-suurleirinsä digitaalisesti

Suomalaisia tuotteita maailmalle mieluiten korkealla kilohinnalla

jorma-turunen-artikkeliJorma Turunen on Teknologiateollisuus ry:n toimitusjohtaja. Hänellä on pitkä kansainväinen kokemus, viimeksi mm. Finpron ja Stonesoft Oyj:n toimitusjohtajana sekä Comptel Oyj:n myynti- ja markkinointijohtajana. Jorman intohimona on muutoksen johtaminen ja yritysten kasvumekanismien tunnistaminen.

LinkedIn

Twitter

Suomen viennin kasvu on vetänyt kuolleen miehen sydänkäyrää viisi vuotta.

Kasvun tyrehtyminen johtuu teollisuuden rakennemuutoksesta, jossa kovenevan globaalin kilpailun takia kaikki tuotteemme eivät käy kaupaksi maailmalla samalla tavalla kuin ennen.

Kustannuskilpailukykymme on karannut muiden euromaiden keskiarvosta yli 15% huonommalle tasolle. Kilpailukykysopimus oli tarpeellinen, mutta riittämätön keino kuroa eroa umpeen.

Onko suomalainen työ sitten liian kallista?

Vastaus on kyllä silloin, kun palkkakustannusten osuus tuotteen valmistuskustannuksista on niin merkittävä, että hintakilpailussa ei pärjätä. Tällaisessa tilanteessa valmistaja ei pysty luomaan valmistuskustannusten päälle riittävää lisäarvoa. Tuotteen kilohinta jää liian alhaiseksi.

Matkapuhelimet olivat esimerkki korkean kilohinnan suomalaista valmistavan teollisuuden tuotteista, jotka Nokia sitten myi Microsoftille, ja tuotteiden valmistus loppui Suomessa.

Viime aikoina on kuultu hyviä uutisia erityisesti  Varsinais-Suomesta telakalta ja autotehtaalta. Nämä tuotteet ovat hyvin pitkän tuotekehityksen ja sinnikkään asiakastyön tuloksena syntyneitä, korkeaa osaamista vaativia, korkean jalostusasteen tuotteita. Kilohinta on siis kohdallaan ja kauppa käy kannattavasti.

Samaan aikaan matalaa kilohintaa tekevät yritykset kamppailevat uudistumispaineen alaisena ja valitettavasti vielä monet tulevat häviämään kuvasta.

Kilohintakäsitettä ei voi sellaisenaan soveltaa peleihin eikä muihin ohjelmistotuotteisiin. Valmistavassa teollisuudessa digitalisaation avulla voidaan sekä parantaa tuottavuutta, että luoda uusia palvelupohjaisia liiketoimintamalleja, joihin myös kilohinnan käsite sopii huonosti.

Suomen vienti lähtee kasvuun, kun korkean kilohinnan tuotteiden ja uusien liiketoimintamallien aiheuttama viennin lisäys ylittää luovan tuhon tappaman vanhan liiketoiminnan liikevaihdon pudotuksen.

Niskalenkki digitalisaatiosta

Kirjoittaja on Klaus Kuhanen, JCDecauxin toimitusjohtaja.

Helsingin klaus-kuhanenkauppakorkeakoulun jälkeen Klaus on tehnyt pitkän uran kansainvälisissä päivittäistavarakaupan yrityksissä ja myöhemmin media-alalla. Intohimoisia kiinnostuksen kohteita ovat johtaminen ja esimiestyön kehittäminen koko työuran ajalta.

Twitter

LinkedIn


Stephen Elopin, Nokia Mobile Phonesin viimeisen tj:n sanat henkilöstölle, kun yritys oli myyty strategian epäonnistuttua:

The message of this story is, if you don’t change, you shall be removed from the competition.

It’s not wrong if you don’t want to learn new things. However, if your thoughts and mindset cannot catch up with time, you will be eliminated.

Conclusion:  The advantage you have yesterday, will be replaced by the trends of tomorrow. You don’t have to do anything wrong, as long as your competitors catch the wave and do it RIGHT, you can lose out and fail.

To change and improve yourself is giving yourself a second chance. To be forced by others to change, is like being discarded.

Those who refuse to learn & improve, will definitely one day become redundant & not relevant to the industry. They will learn the lesson in a hard & expensive way.

Maailma ympärillämme muuttuu nopeammin kuin koskaan, ja pärjätäksemme siinä meidän tulee itsemme muuttua vähintään samassa tahdissa, mieluummin jopa nopeammin. Se vaatii henkilökohtaista asennetta – päätöstä, että haluaa muuttua ympäristön mukana.

Itse muutoksessa työnantaja voi halutessaan auttaa paljonkin – tukea ja inspiroida. Kaikki me olemme samassa veneessä ja muutos koskee meitä jokaista. Muutos tuppaa aina tapahtuessaan sattumaan – olla vaikeaa. Jos se ei sitä olisi, se ei olisi aito muutos. Yhdessä muutoksen tuskan voi kestää paremmin.

Me JCDecauxilla päätimme ottaa niskalenkin digitalisaatiosta. Tilasimme itsellemme koodauskoulun – ei siksi, että oppisimme koodaamaan, vaan siksi, että ymmärtäisimme paremmin, mitä digitalisaatio on. Että voittaisimme pelkomme uutta kohtaan ja ymmärtäisimme paremmin, miksi digitalisaatio muuttaa kaiken, minkä se voi muuttaa. Ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka joku meistä saisi koulusta kipinän johonkin täysin uuteen…

Keskiarvojen aika on ohi


leena-morttinen-artikkeliLeena Mörttinen
on 
Perheyritysten liiton toimitusjohtaja. Hän on väitellyt valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistossa kansantaloustieteestä. Aikaisemmin hän on toiminut mm. Elinkeinoelämän keskusliiton kilpailukyky ja kasvu -vastuualueen johtajana sekä vastannut Nordea Konsernissa Eurooppa-asioiden yksiköstä, toiminut vanhempana ekonomistina Euroopan Keskuspankissa Financial Stability and Supervision -osastolla sekä neuvonantajana Suomen Pankissa Rahoitusmarkkina- ja tilasto-osastolla.


Eliitti vapiskoon. Maailmalla kurjistuvan teollisuuskeskiluokan ääni kuuluu voimalla. Brexit ja Trump polkevat jalkoihinsa perinteisen faktoihin nojaavan median, gallupit, poliitikot ja asiantuntijoiden massat. Politiikka kohtaa nyt digitalisaation voimaannuttaman kansalaisen, joka löytää sosiaalisesta mediasta muut kaltaisensa, ja jolle some antaa aikaisempaa selvemmät kasvot ja kantavamman äänen.

Kuka olisi arvannut vielä muutama vuosi sitten, miten ihmisen nolliksi ja ykkösiksi muuttava sosiaalinen media voi saada aikaiseksi näin laajan (toivottavasti) verettömän poliittisen vallankumouksen.

Sama vallankumous näkyy kuluttajakäyttäytymisessä. Keskiarvoistavan massatuotannon tilalle on postmodernismin oppien mukaisesti tullut massakustomointi. Meistä on tullut omassa maailmassamme oikeassa olevia yksilöitä, joista jokaisen maulla ja mieltymyksillä on merkitystä. Asiantuntijoiden kuivat faktat ja mainokset eivät meitä kiinnosta. Kuuntelemme toisiamme ja valitsemme tunteella. Mitähän massakulutuksen isä Henry Ford muutoksesta ajattelisi?

Mitä tämä tarkoittaa Suomelle? Maamme tähänastinen menestys on rakennettu keskiarvoille ja kabinettikonsensukselle. Edustuksellinen demokratia on ollut edustuksellista usein vain nimeksi. Omnipotentit kekkoset ja kolmikannat ovat varmistaneet yhden koon ratkaisut ja täystyöllisyyden. Mutta mitä tehdä nyt, kun todellisuus vaihtelee radikaalisti paikkakunnasta ja yrityksestä toiseen, eikä keskiarvoa ole?

Päättäjien on palattava takaisin piirustuspöydän ääreen oppimaan poliittista muotoilua moniäänisyyden keskellä. Oppimispolun päässä toivottavasti häämöttää aito valinnanvapaus ja tasa-arvoiset mahdollisuudet.

Jenkkien vaalitulos kertoo, että päättäjien kannattaisi perehtyä myös tunneälyyn. Sen opiskelussa voi hyödyntää perheyritysten osaamista. Perheyrittäminen Suomessa, kansainvälisen kilpailun puristuksessa, yli sukupolvien, paikkakunnasta riippumatta, on loistava osoitus kyvystä käyttää sekä järkeä että tunnetta – menestyksekkäästi.

Perheyritysten liitto, Leena Mörttinen. Kuvaaja Vesa Laitinen

LinkedIn

Twitter

Vierasblogi vierasbloggauksesta

petteri-kallio-1-luukkuKirjoittaja on Petteri Kallio.  

Digitaalisen markkinoinnin, tulevaisuuden työn asiantuntija, ex-geenitutkija ja Sovelton vanhempi konsultti. Kiinnostuksen kohteena työtavat ja niiden muutos, motivaatio, itsensä johtaminen, jatkuva oppiminen ja digitalisaatio. Petterin motto on Never Stop Learning ja tavoitteena parempi maailma.


Harri Tervo  pyysi minua kirjoittamaan vierasblogin Sulavan joulukalenteriin. Koska aiheesta ei ollut tarkemmin puhetta, päätin näin sisällöntuotannon aikakaudella kirjoittaa vierasblogini vierasbloggauksesta. Ovelaa eikö?

Vierasblogi on hyvä tapa saada sisältöä ja liikennettä omille sivuille (jos kirjoittaja suostuu tähän). Tässä blogissa mietin myös, mitä hyötyä vierasblogin kirjoittamisesta on kirjoittajalle. Blogin kirjoittaminen vie melkoisesti aikaa. Miksi sitten tekisit sitä jollekin muulle?

Vierasblogin kautta voit löytää uusia ihmisiä

Vierasblogin avulla on mahdollista näyttäytyä asiantuntijana myös uusilla areenoilla. Sinua on erityisesti pyydetty kirjoittamaan jollekin toiselle foorumille. Olet siis asiantuntija. Hienoa. Minä esiinnyn tässä blogissa sisältömarkkinoinnin ja digitaalisen sisällön “asiantuntijana”. Hyvä idea on kirjoittaa blogeihin, missä on enemmän liikennettä kuin omalla sivustollanne.

Hakukoneet

Sen lisäksi että ihmiset saattavat olla kiinnostuneita siitä mitä kirjoitat, myös hakukoneet ovat kiinnostuneita asiasanoista ja hakufraaseista. Niiden kiinnostus lähinnä keskittyy asiasanoihin ja hakufraaseihin, jota niistä etsitään. Lisäksi hakukonealgoritmit etsivät verkosta linkkejä, jotka ovat kuin teitä verkkosivustojen välissä. Käyttämällä erittäin hienostunutta linkkianalyysia ne huomaavat, miten erilaiset sivut ovat kytköksissä toisiinsa ja millä tavoin. Siksi niin sanotut backlinkit ovat edelleen tärkeitä oman sivustosi löydettävyydessä.

Vinkki: Varmista, että tekstisi linkkautuu myös oikealla ankkuritekstillä. Klikkaa tästä on aina huono, koska se ei anna hakukoneelle selkeää kontekstia siitä, mihin linkki lopulta johtaa. Paljon parempi on esimerkiksi: Lue tästä miksi digitaalinen markkinointi on joukkuelaji.

Älä kirjoita sisältöjä (vain) itsellesi

Mikäli haluat vaikuttavuutta blogillesi, älä kirjoita itsellesi. Mielestäni päiväkirjat ovat sitä varten. Mietin tätä blogia kirjoittaessani sinua. Arvelen että olet tietotyöläinen, jolle blogin kirjoittaminen voi olla vaikeaa. Haluaisit, mutta et ehkä uskalla kirjoittaa blogia. Tai sinulta on kysytty kirjoitusta jonnekin etkä tiedä, mitä tehdä. Olet siis hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin minä tätä kirjoittaessani. Toivot tietysti, kuten minäkin, että joku löytää ajattelutapasi blogistasi. Arvostaisit myös, jos joku twiittaisi aiheesta tai muulla tavalla kertoisi oliko blogista jollekin hyötyä.

Kertokaa minulle, mitä piditte ja kertokaa myös kavereille.#sharingiscaring

petteri-kallio-photoshoot-2016-17LinkedIn

Twitter

www.petterikallio.com