Sulava on nyt kolme kertaa järjestänyt mahdollisuuden lähteä etäviikolle ulkomaille. Etätyöskentelyssä Sulavalla ei sinänsä ole mitään uutta, vaan siihen on erinomaiset puitteet ja siihen kannustetaan. Ei tarvitse erikseen kysyä lupaa tai ilmoittaa tekevänsä etänä, vaan töitä voi tehdä juuri sieltä mistä tuntuu.
Viime vuonna kohteena oli Malaga, joka osoittautui erittäin onnistuneeksi ja mahdollisuutta päätettiin jatkaa myös tänä vuonna.
Nyt matkakohteeksi valikoitui Pohjois-Italiassa sijaitseva vuoristokylä Premeno. Majoituspaikkamme sijaitsi 940 metrin korkeudella vuoristossa, josta oli hulppeat näkymät Maggiore-järvelle.
Matkalle ilmoittautuneita oli sen verran paljon, että villa vuokrattiin meille kolmeksi viikoksi. Etäviikolle lähdettiin kolmessa ryhmässä, joista jokainen vietti siellä viikon.
Villaan luvattiin ennen matkaa toimivaa 100mb yhteyttä, joka useamman kerran varmistettiin ennen varausta. Päätimme silti Malagan matkasta viisastuneina, ottaa ”internetin” mukaan Suomesta, sillä myös Malagaan luvattiin samaa (ei ollut).
Ensimmäinen ryhmä huomasikin melko pian, ettei Italiassakaan tuo toteutunut. Villa oli nelikerroksinen ja wifi-yhteys ei toiminut kuin muutamassa kerroksessa ja niissäkin vaihtelevasti. Villassa ei ollut laajakaistayhteyttä, vaan internet tuli mobiilitukiaseman kautta, joka sitten ruuhkautui melko nopeasti kun kymmenen ihmistä yhdisti laitteensa siihen. Onneksi ahkerat ekaviikkolaiset kävivät hakemassa muutaman tukiaseman lisää, ja niihin paikalliset SIM-kortit, joihin sitten tarvittaessa sai ladattua lisää nettiä.
Olemme Suomessa tottuneet liian hyvään yhteyksien suhteen. Täällä laajakaistat on vedetty ja liittymissä on rajattomat datakatot, myös prepaideissa. Tämä on hyvä muistaa etelään matkustaessa, sillä siellä ”nopea” internet on jotain ihan muuta kuin mitä olemme pohjolassa tottuneet.
Ruokailut hoidimme pääosassa villalla yhdessä kokkaillen, mutta välillä kävimme lähikaupungin ravintoloissa maistelemassa paikallisia herkkuja. Iltapäivinä teimme päiväretkiä ympärillä sijaitseviin kohteisiin, ja kävimme useammassa lähikaupungissa sekä mm. Luganossa, Como-järvellä sekä Milanossa.
?Työnteko?
Työpäivät sujuivat villassa samalla tavalla kuin Suomessa. Toiset olivat asiakaspalavereissa Teamsin välityksellä kun taas joku koodasi viereisessä pöydässä. Samassa projektissa työskentelevillä oli hyvä mahdollisuus työskennellä kasvotusten, kun aikaisemmin työt on tehty ainoastaan esim. Teamsin kautta. Näin asiat etenivät erityisen nopeasti ja syntyi uusia ideoita ja näkökulmia pulmatilanteisiin.
Jos kaipasi omaa rauhaa niin sai valita villan yhdeksästä huoneesta hiljaisen paikan itsellensä, mutta useimmat meistä tekivät töitä samassa tilassa. Pääsimme myös yhdessä miettimään Sulavan tulevaisuutta ja miten asioita saisi hoidettua vielä paremmin. Olemme kaikki työsuhteissa Sulavassa, mutta suurin osa meistä omistaa myös pienen palan Sulavaa osakkeiden kautta. Se sitouttaa meidät eri tavalla yhtiöön, jolloin jokainen haluaa aidosti yhtiölle parasta ja yhteiset keskustelut ovat erityisen hedelmällisiä.
Sulavan mahdollistama etätyöskentely on jotain mitä ei itse aikaisemmin osannut edes kuvitella. Aikaisemmassa työpaikassa etätyötä ei voinut lainkaan tehdä, vaikka puitteet siihen olivatkin. Esteenä oli vanhanaikaisesti ajatteleva johto ja esimiehet, joille tällainen tapa työskennellä oli aivan vieras käsite.
Itselleni mahdollisuus joustavaan työskentelyyn merkitsee erityisen paljon, sillä perheeni asuu Turussa, ja minulla on useampi nuori veljenpoika. En halua olla se setä, joka ei ole usein paikalla, eikä käy syntymäpäivinä onnittelemassa.
Onneksi pikkuhiljaa Suomessa ollaan heräämässä tähän, että työ ei ole paikka, vaan sitä voi tehdä paikasta riippumatta. Oli se sitten Rukalla, Italiassa tai paikallisessa Espresso Housessa. Työ on murroksessa ja se tulee tapahtumaan, olivatpa organisaatiot siihen valmiita tai ei.
etätyöviikko 2019 talo
Maggiore-järvi
