3.2.2020 • Uutisia Sulavalta
Vuorotteluvapaa – kiitollisuutta, onnellisuutta ja uutta jaksamista
”Kylläpäs viikot vierivät ja aika kuluu nopeasti. Onko jo perjantai, vai maanantai?” Tähän taivastelijoiden joukkoon olin huomaamattani liittynyt. Mieli harhaili päivittäin ajatukseen siitä, mitä haluaisin elämälläni tehdä, mihin aikani käyttää, mitä muistoja luoda. Ystäväni, joka oli ollut vuorotteluvapaalla jo toistamiseen, kehotti miettimään sen mahdollisuutta. Innostuin heti.
Ryhdyin toimeen ja otin asian puheeksi työpaikalla hyvissä ajoin, koska töiden järjestelyyn ja sijaisten palkkaamiseen tarvittaisiin aikaa. Sulava työnantajana suhtautui haaveeseeni, kuten arvasinkin, todella sulavasti. ”Totta kai asia järjestetään ja se järjestyy, jos haluat jäädä vapaalle”.
Ennen kuin jatkan siitä, miten kaikki onnistui, mitä vapaani aikana tein ja mitä ajalta sain, kerron hieman itsestäni.
Olen toiminut tietotyön kouluttajana lähes koko urani ajan, melkein 30 vuotta. Työ on ollut monipuolista, palkitsevaa, opettavaista ja rankkaakin. Olen saanut olla kehittämässä työelämätaitoja niin suurissa pörssiyhtiöissä kuin pienissä muutaman henkilön työyhteisöissä. Työpaikkani on ollut milloin missäkin Ivalosta Hankoon, pommisuojasta suurlähettilään residenssiin. Olen elänyt asiakkaan arkea sen kaikissa muodoissa. Vaikka pidän työstäni todella paljon ja vaikka Sulava työpaikkana on mahtava, oli nyt tauon paikka.
Tarkoitukseni oli jäädä vuorotteluvapaalle kesäloman jälkeen puoleksi vuodeksi. Kun työnantaja näytti vihreää valoa, alkoi vielä varmistelu, että kaikki vuorotteluvapaan ehdot täyttyisivät, että työhistoriaa olisi riittävästi ja että palkattava henkilö täyttäisi omalta osaltaan ehdot.
Vaikka tällainen järjestely vaati työnantajalta monenmoista tekemistä ja päättämistä, erilaisten lomakkeiden täyttämistä, sijaisen ja useammankin palkkaamista, töiden järjestelyä ja uusien perehdyttämistä, kaikki sujui mitä parhaimmassa hengessä. Työkaverit olivat aidosti iloisia puolestani ja kiinnostuneita siitä, mitä aion kaikella ajalla tehdä.
”Mennään minne päästään, huomenna”
Kun hyväksyvä päätös työttömyyskassasta tuli, oli aika leipoa kakku ja keittää kahvit, kippistellä ja kiittää kaikkia, jotka olivat mahdollistamassa oman unelmani täyttymistä. Laitoin Out of Officen päälle 27.6.2019 ja kerroin lukevani posteja seuraavan kerran 27.1.2020. Tunsin, että jotain uudenlaista ja ainutlaatuista oli alkamassa.
Kesäloma meni tutuissa merkeissä mökkeillessä ja vaellusreissulla Käsivarren erämaassa Haltille ja takaisin. Illat alkoivat hämärtyä elokuussa, ystävät ja työkaverit ilmoittivat loman käyvän vähiin ja minä tajusin, että itselläni sitä on vielä 6 kuukautta jäljellä.
Syyskuussa vuokrasimme matkailuauton ja haave autoreissusta Pohjois-Ruotsiin ja -Norjaan kävi toteen. Kaksi viikkoa huikeissa maisemissa ilman aikatauluja, täysin omavaraisena oli totisesti vaihtelua kouluttajan normiarkeen. Ex tempore -reissu Kreikkaan oli myös mahdollista ajatuksella ”mennään minne päästään, huomenna”. Uuden-Seelannin matka, joka oli ollut haaveissa vuosia, sai nyt myös mahdollisuuden, koska aikaa maailman toiselle laidalle oli riittävästi. Kun marraskuun lopulla palasimme Australian kautta kotiin, oli vielä mahdollista lähteä johonkin. Keskiyön aurinko Haltin autiotuvalla heinäkuussa poiki ajatuksen tulla Kilpisjärvelle uudelleen joulukuun kaamokseen.
Puoli vuotta vierähti matkailun merkeissä, mutta aikaan mahtui myös hitaita aamuja, päivätorkkuja, iltapäiväelokuvia, yösaunoja, jouten oloa ja maailman menon ihmettelyä.
Mitä vuorotteluvapaa antoi?
Kun luet tätä, olen ollut töissä jo muutaman päivän, ehkä viikonkin. Vastaanotto takaisin töihin oli mitä lämpimin. ”Joko se puoli vuotta meni? Oletko jo tullut takaisin? Kylläpä aika meni nopeasti!”.
Mitä vuorotteluvapaa-aika sitten antoi minulle? Päällimmäisenä tunteena on kiitollisuus tästä ajasta. Sain tehdä itselleni rakkaita asioita, kuten matkustaa. Bucket List lyheni muutamalla rivillä. Väsymyksen tunne väheni ja loppui. Ei ollut huolta huomisesta, eikä kiirettä. Tein juuri sitä mikä tuntui kivalta ja oikealta. Vietin enemmän aikaa rakkaiden ihmisten ja itseni kanssa. Tyytyväisyys itseeni kasvoi. Vuorotteluvapaa antoi aikaa ja jaksamista tehdä asioita, joita ei töissä käydessä olisi jaksanut tai saanut aikaiseksi. Päätin kuitenkin heti alussa, että yhtään kaappia en siivoa, jos en halua. Enkä halunnut.
Entä miten vapaa vaikutti työhöni? Seitsemän kuukautta omaa aikaa antoi uutta jaksamista ja intoa tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Levänneenä kaikki tuntuu paljon helpommalta.
Elämäntilanteet vaihtelevat, joskus on mahdollista tehdä rivakammin töitä, joskus työelämässä tarvitaan joustoa ja keventämistä. Uskon, että tulevaisuudessa tarvitsemme enenevässä määrin erilaisia vaihtoehtoja erilaisissa elämäntilanteissa. Sillä ei ole työelämää ja muuta elämää, jokaisella on vain yksi elämä.