Monimuotoinen etäopetus yleissivistävässä opetuksessa – aika avata silmät!
Päivi Kujanpää on Turun sivistystoimen projektipäällikkö ja suunnittelija.
Oletko joskus opiskellut etänä? Onko verkkokurssi tai video-opetus vanhastaan tuttua? Milloin viimeksi päivitit tämän päivän etämahdollisuudet perusasteella ja lukiossa?
paivi.kujanpaa@turku.fi
Olen ollut mukana opetussektorin (alakoulusta lukioon) etäkuvioissa tavalla tai toisella vuodesta 2002. Aloitin Virtuaalitulkki-hankkeen parissa. Hyppäsin kyytiin ihan vihreänä suoraan alakoulun erkkaopen tehtävistä ilman mitään tietoa siitä, mihin matkani veisi ja mitä tietoja, taitoja, osaamista minulla pitäisi olla.
Nyt jälkeenpäin ajatellen olin uhkarohkea: menin sekoittamaan perinteisiä kuvioita opetuksessa, sosiaali- ja terveystoimessa. Tarjosin mm. harvinaisiin kieliin etätulkkausmahdollisuutta. Ja sain tasan kylmää vettä niskaani lähes joka paikasta! Sitkeä ja peräänantamaton luonteeni kuitenkin pisti työskentelemään sitä enemmän, mitä enemmän tuli esteitä matkan varrelle.
Noista videotulkkauksista siirryin sujuvasti rakentelemaan erilaisia etäkuvioita Turun koulumaailmaan. Opetushallitus mahdollisti kehittämisen ja kokeilut hankerahoituksella ja Turun kaupunki osallistui kustannuksiin. Minun oli pakko vakuuttaa päättäjät siitä, että tuo kaikki oli järkevää hommaa, vaikkei kukaan oikein ymmärtänyt mistä oli kysymys. Tuskin edes itse aina olin kartalla.
Monien etähankkeiden jälkeen pystyin toteamaan marraskuussa vuonna 2015, että olemme tehneet hurjasti töitä koko valtakunnan tasolla ja koettaneet kääntää vanhoillisen koululaivan suuntaa hitaasti kohti nykyaikaa. Loistavan tiimin ja kansallisten verkostojen avulla meillä on Suomen johtava etäopetussivusto nimenomaan yleissivistävällä puolella. Korkeakoulumaailmalle etäjutut ovat olleet arkipäivää jo pitkään. Myös lukiot ovat joutuneet verkostoitumaan ja jakamaan opetusta keskenään verkko- ja etä-kurssien avulla.
Haasteellisin on ollut perusopetus, koska vasta nyt uudessa opetussunnitelmassa 2016 mainitaan ensimmäisen kerran ”etäyhteyksiä hyödyntävä opetus”. Sanaa ”etäopetus” ei siis virallisesti käytetä. No mitä me sitten olemme saavuttaneet? Mitä se monimuotoisuus tarkoittaa?
Katsotaanpa esimerkkien kautta:
- pienryhmäiset uskonnot ja harvinaiset kielet onnistuvat ilman, että oppilaita kuskataan takseilla
- tunneille voidaan ottaa etävieras kertomaan omasta työstään, keskustelemaan vierasta kieltä tms.
- luokka voi osallistua esim. poliisin tai pelastuslaitoksen kyselytunnille ja osallistujia voi olla vaikka sadasta eri koulusta
- erityistilanteessa voidaan räätälöidä juuri tietylle oppilaalle sopivat koulujärjestelyt ja näin vähentää syrjäytymistä ja mahdollistaa opiskelu
- koulu voi halutessaan tarjota esim. etäkoodauskerhoa
- luokka voi mennä etävierailulle museoon, näyttelyyn, kirjastoon
- etäkuraattoripalvelu onnistuu myös etänä
- opettajat voivat verkostoitua ja tavata etänä, kouluttaa ja jakaa vinkkejä toisilleen
- täydennyskoulutuksessa voidaan kouluttajia ottaa mukaan mistä päin maata tahansa
Oikeastaan meillä on vain taivas (sekä asenteet ja pelko uutta kohtaan) rajana siinä, missä kaikessa etämahdollisuuksia voidaan hyödyntää. Etäopetus eri variaatioineen on lisääntynyt koko ajan pikku hiljaa eri puolilla maata, mutta paljon on vielä tehtävää. Onneksi hankerahaa on vielä hiukan jäljellä, ja ensi vuonna jatketaan ilosanoman jakamista!
Mikäli etäopetus on vielä uusi tuttavuus, niin nyt kipin kapin tutustumaan! Tarjolla on lukuisia videoita, materiaalia, tutkimuksia, upeita bloggauksia ym. CC-lisenssillä nämä ovat edelleen kaikki maksutta vapaasti käytettävissä.
Hyvää joulunaikaa jokaiselle, ja mikä ettei virtuaalipukillekin olisi kysyntää! 😉