Lihaa ja verta
Jani Lilja toimii johtavana konsulttina verkkoviestintään yhteisöpalveluissa erikoistuneessa Someco Oy:ssä. Ihmisistä kiinnostunut ujostelija on löytänyt itsensä uudelleen Twitterin kautta ja yrittää kohdata ihmisiä myös verkon ulkopuolella hymyssä suin. Twitteristä ja Instagramista hänet löytää tunnuksella liljajan.
“Olisi ihan mukavaa välillä keskustella työkavereiden kanssa tauolla.”
On ollut jollain tavalla pysäyttävää kuulla edellinen kommentti monien ihmisten suusta viimeisten vuosien aikana ja varsinkin nykyisessä roolissani, jossa työskentelen yhteisöpalvelujen parissa.
Vastaavia lausahduksia tulee kuulleeksi varsinkin ihmisiltä, jotka työskentelevät asiakaskeskeisissä rooleissä ja kohtaavat monia ihmisiä työpäivän aikana. Tauoilla irtaantuminen asiakaspalvelijan roolista ja muutaman sanan vaihtaminen työkavereiden kanssa voi pelastaa paljon, mikäli takana on raskaita kohtaamisia tai muuten vain hektinen päivä.
Valitettavan usein tauoilla tiloissa vaeltaa zombeja, joiden kasvoille heijastuu kylmä valo mobiililaitteesta. Zombikin on usein näissä tilanteissa sosiaalinen ja kohtaa ihmisiä, mutta ihmiset ovat vain fyysisesti eri tiloissa.
Siinä missä eri keskustelualustat ja yhteisöpalvelut yhdistävät ihmisiä yritysten sisällä ja niiden ulkopuolella, eristävät ne meitä monasti arjessa tapahtuvasta kanssakäymisestä. Tehokkuuden nimissä asioita kysytään toisilta pikaviestimin, parhaimmillaan kotonakin viestitään huoneiden välillä whatsappeilla ja kikeillä.
En kokisi yhtään huonona, jos työpaikoillakin ihmisiä rohkaistaisiin edelleen nostamaan takapuolensa penkistä ja kävelemään naapurihuoneeseen tervehtimään työtoveria. Kenties jopa rohkaistaan niitä erakoituviakin pitämään tauko ja rantautumaan ilman puhelinta julkisiin tiloihin. Liikkuminen tekee vieläpä hyvää rasittuneelle selällekin.
Työhyvinvoinnin taustalla on monasti toimivat yhteisöt ja kohtaamiset työtovereiden kanssa, joten aloita jo tänään katsomalla toista silmiin ja toivottaen hyvää huomenta.