Digitaalinen transformaatio – hajoita ja hallitse
Marco Halén tutkii digitaalista transformaatiota Aalto-yliopistolla ja tuo IDC:n tutkimuspalveluita Suomeen. Hän valmistelee väitöskirjaa johtamisen ja kokonaisarkkitehtuurin alueelta. Aikaisemmin hän on toiminut mm. OP-Pohjolan, Pohjola Vakuutuksen ja Conventumin tietohallintojohtajana, Nordean edeltäjissä IT- ja liiketoimintarooleissa sekä Tietotehtaalla sovelluskehittäjänä.
Teknologian hyödyntäminen on ollut viimeisen sadan vuoden ajan tuottavuuden parantamisen keskeisin keino. Kyse on voinut olla kokonaan uudesta teknologiasta tai jo tutuksi tulleen teknologian uudenlaisesta hyödyntämisestä. Tuottavuus ja samalla elintaso on näiden toimien seurauksena kasvanut noin 15-kertaiseksi ja työn määrä asukasta kohti on vähentynyt 10 %.
Suurimmat murrokset tuova, kokonaan uusi teknologia on vuosikymmenten varrella saanut monia eri muotoja. Nyt käsillä oleva digitaalisaatio on vain yksi lenkki muutosten ketjussa. Juuri nyt ja paikan päällä koettuna se tuntuu kuitenkin erityisen suurelta muutokselta. Uusiin ilmiöihin liittyy usein hypen lisäksi myös epämääräisyyttä, mutta ei niiden tarkentumista oikein voi jäädä asemalle odottamaan.
Digitalisaation taustalla on neljä teknologista muutosvoimaa: pilvipalvelut (Cloud), data-analytiikka (Big Data) sekä palveluiden liikkeessä tapahtuva (Mobility) ja vuorovaikutuksellinen (Social) käyttötapa. Jo pidempään käynnissä olleen kehityksen vauhdittajaksi ovat nyt ilmaantuneet lisätty todellisuus (AR/VR), tekoäly (AI), esineiden internet (IoT) ja robotiikka. Yhdessä nämä teknologiat ajavat kehitystä eteenpäin ja samalla niiden osuus IT-kuluista noussee lähivuosina jopa 75 prosenttiin.
Digitaalinen transformaatio on teknologisten mahdollisuuksien hyödyntämistä arvon ja kilpailuedun tuottamiseksi. Asiakkaille tämä ilmenee tyypillisesti parannettuna tai kokonaan uutena tuote- ja palvelutarjoomana. Tässä myllerryksessä saattavat sekä liiketoimintamalli että keskeiset yhteistyökumppanit vaihtua.
IT-organisaatiolle teknologinen muutos tarkoittaa sitä, että nykyratkaisujen pyörittämisen lisäksi pitäisi kehittää nopeasti jotain uutta. Yhä useammin se jokin uusi löytyy ulkopuolisen palveluntuottajan innovoinnin tuloksena ja pilvipalveluna hankittuna.
Palveluiden hankkiminen pienemmissä paloissa onkin jatkossa se tapa, jolla muutostarpeisiin vastataan nopeasti, ja innovatiivisuus on enemmän valmiiden osien yhdistelyä kuin kokonaan uuden kehittämistä. Tämä onnistuu hallitusti vain, jos kokonaisuuden rakenne ja palveluiden liittämisen rajapinnat ovat valmiiksi mietittyjä.
Innovointia ja palveluiden nopeaa kehittämistä on kehotettu ohjaamaan erillään nykyratkaisuista, ettei nykyorganisaation staattisuus tartu uusien ratkaisujen maailmaan. Jos erillisinä hankittuja palveluita ei integroida osaksi nykyratkaisuja, on muutaman vuoden kuluessa edessä kustannusten yllättävä nousu ja muutosten tekemisen hankaluus.
Digitaalisen transformaation vieminen osaksi koko organisaation toimintaa näkyy muutoksina johtamisessa, resurssien käytössä ja toimintamallissa sekä siinä, miten informaatiota hyödynnetään ja asiakaskokemusta kehitetään. Vaikutukset jäävät liian suppeiksi, jos muutokset kapseloidaan erillisen digitiimin tehtäväksi.
Hypen määritelmään kuuluu, että liikkeellelähdöllä ja toimeenpanolla on kiire, vaikka ei ole ihan varma mitä pitäisi tehdä. Mieltä kalvaa pelko siitä, ettei vaan jäädä jälkeen muista. Tämä on totta nytkin.
Pelkkä liikkellelähtö ei nyt riitä, vaan murroksen aikaansaamaan jatkuvaan muutokseen vastaaminen on tuotava osaksi koko organisaation toimintaa. Kokonaisuuden ja eri paikoista tuotettujen palveluiden hallinta on organisaation menestyksen kannalta keskeinen kyvykkyys.