Stadista tijahtaa

Ossi Mäntylahti on helsinkiläinen IT-alan projektipäällikkö, jolla riittää päivätyön lisäksi aikaa myös paikallispolitiikkaan osallistumiseen. Hyvä tietotekniikka on hänelle intohimo; rakas harrastus, josta tuli työ.
Facebook: www.facebook.com/ossimantylahti
Twitter: @ossi_mantylahti
Linkedin: www.linkedin.com/pub/ossi-mantylahti/0/2a/744

Kun lähdin muutama vuosi sitten mukaan politiikkaan, yksi suurimmista motivaatiotekijöistäni oli julkisen sektorin tietotekniikan saattaminen huomattavasti nykyistä parempaan kuntoon. Sanomani huonosta tietotekniikasta työpaikkakiusaamisena tuotti hyvää vastakaikua ja pärjäsin vaaleissa ensikertalaiseksi erinomaisesti.

Vaatimattoman poliittisen urani kohokohta oli kuluneella syksyllä, kun minut nimitettiin Helsingin kaupunginhallituksen tietotekniikkajaoston jäseneksi. Tietotekniikkajaosto on uusi elin Helsingin luottamushallinnossa ja seuraavat vuodet tulevat määrittämään sen toimintaa merkittävästi. On kokonaan meidän luottamuspaikkojen haltijoiden käsissä minkälaisena Helsinki tulee näkemään tietotekniikan roolin kaupungissa.

Vastakkain ovat tiivistetysti kaksi perusnäkemystä: tietotekniikka voidaan nähdä välttämättömänä pahana, johon ei saa käyttää penniäkään enempää rahaa kuin on välttämätöntä.

Itse edustan näkemystä, jonka mukaan tietotekniikka on likipitäen ainoita tapoja, joiden avulla organisaatioiden tuottavuutta voidaan merkittävästi tehostaa. Näin ollen keskittyminen vuodessa satasen luokkaa vuodessa kustantavan perus-IT:n ohjelmistoihin on täysin väärää politiikkaa. Niistä nipistämällä ei paranna tehokkuutta ja suorat säästötkin ovat kyseenalaisia.

Tuottavuuden parantaminen edellyttää sitä, että tietojärjestelmät toimivat hyvin. Ja ennakkoedellytys tälle on, että virkamiehillä ja kaupungin työntekijöillä on käytössään ensiluokkaiset IT-työkalut. Ja tässä Helsinki on vielä alkutekijöissään: opettajilla ei ole henkilökohtaisia tietokoneita, luottamushenkilöiden läppärit on tarkoitettu johonkin muuhun kuin kymmensormijärjestelmällä kirjoittamiseen ja taulutietokoneista ei ole puhettakaan.

Moderni ja korkeatasoinen tietotekniikka tuo helposti useita mahdollisuuksia toimintatapojen uudistamiseen. Huono ja halpa taas lähinnä kiukuttavat. Hyvä esimerkki ensiksi mainitusta ovat liike-elämässä jo rutiininomaisesti järjestettävät puhelin- ja videokokoukset.

Pääsin itse näkemään vierestä kun eräät virkamiehet osallistuivat ensimmäistä kertaa Lyncin avulla järjestettyyn videoneuvottelukokoukseen, jossa kaksi kokoushuonetta yhdistettiin 360 astetta näkevällä hyvätasoisella kameralla varustetulla neuvottelupuhelimella (Polycom CX 5000). Ensikertalaisten kokemus tämän kaltaisen laitteen käytöstä oli vavahduttava.

Milloinkahan saisimme Helsingin virkamieskunnan ja luottamusjohdon kokouskäytäntöjen osalta nykyaikaisten työkalujen – ja käytäntöjen – piiriin?

Hyvä tavoite voisi olla, että vähintään tietotekniikkajaoston kokoukset tullaan nykyisen kauden päätteeksi järjestämään puhelin- ja videoneuvotteluina sen sijaan, että jokainen raahautuu samaan fyysiseen huoneeseen.