Keskiarvojen aika on ohi
Leena Mörttinen on Perheyritysten liiton toimitusjohtaja. Hän on väitellyt valtiotieteiden tohtoriksi Helsingin yliopistossa kansantaloustieteestä. Aikaisemmin hän on toiminut mm. Elinkeinoelämän keskusliiton kilpailukyky ja kasvu -vastuualueen johtajana sekä vastannut Nordea Konsernissa Eurooppa-asioiden yksiköstä, toiminut vanhempana ekonomistina Euroopan Keskuspankissa Financial Stability and Supervision -osastolla sekä neuvonantajana Suomen Pankissa Rahoitusmarkkina- ja tilasto-osastolla.
Eliitti vapiskoon. Maailmalla kurjistuvan teollisuuskeskiluokan ääni kuuluu voimalla. Brexit ja Trump polkevat jalkoihinsa perinteisen faktoihin nojaavan median, gallupit, poliitikot ja asiantuntijoiden massat. Politiikka kohtaa nyt digitalisaation voimaannuttaman kansalaisen, joka löytää sosiaalisesta mediasta muut kaltaisensa, ja jolle some antaa aikaisempaa selvemmät kasvot ja kantavamman äänen.
Kuka olisi arvannut vielä muutama vuosi sitten, miten ihmisen nolliksi ja ykkösiksi muuttava sosiaalinen media voi saada aikaiseksi näin laajan (toivottavasti) verettömän poliittisen vallankumouksen.
Sama vallankumous näkyy kuluttajakäyttäytymisessä. Keskiarvoistavan massatuotannon tilalle on postmodernismin oppien mukaisesti tullut massakustomointi. Meistä on tullut omassa maailmassamme oikeassa olevia yksilöitä, joista jokaisen maulla ja mieltymyksillä on merkitystä. Asiantuntijoiden kuivat faktat ja mainokset eivät meitä kiinnosta. Kuuntelemme toisiamme ja valitsemme tunteella. Mitähän massakulutuksen isä Henry Ford muutoksesta ajattelisi?
Mitä tämä tarkoittaa Suomelle? Maamme tähänastinen menestys on rakennettu keskiarvoille ja kabinettikonsensukselle. Edustuksellinen demokratia on ollut edustuksellista usein vain nimeksi. Omnipotentit kekkoset ja kolmikannat ovat varmistaneet yhden koon ratkaisut ja täystyöllisyyden. Mutta mitä tehdä nyt, kun todellisuus vaihtelee radikaalisti paikkakunnasta ja yrityksestä toiseen, eikä keskiarvoa ole?
Päättäjien on palattava takaisin piirustuspöydän ääreen oppimaan poliittista muotoilua moniäänisyyden keskellä. Oppimispolun päässä toivottavasti häämöttää aito valinnanvapaus ja tasa-arvoiset mahdollisuudet.
Jenkkien vaalitulos kertoo, että päättäjien kannattaisi perehtyä myös tunneälyyn. Sen opiskelussa voi hyödyntää perheyritysten osaamista. Perheyrittäminen Suomessa, kansainvälisen kilpailun puristuksessa, yli sukupolvien, paikkakunnasta riippumatta, on loistava osoitus kyvystä käyttää sekä järkeä että tunnetta – menestyksekkäästi.