Alf Rehn on liiketaloustieteen professori ja kirjailija. Hän rakastaa kahvia ja sarjakuvia, mutta on riippuvainen vain toisesta. Lisätietoa löytyy kohdasta www.alfrehn.com ja lisähuomioita kohdasta www.twitter.com/alfrehn.
Kirjoitan tätä tekstiä lentokoneessa, matkalla Meksikoon. Lentoni Frankfurtista kestää aika tasan 12 tuntia. Vaikka me niin elvistellään sillä miten teknologia kehittyy, tämä sama lentomatka ei olisi kestänyt pitempään esimerkiksi 30 vuotta sitten, ja on jopa mahdollista että se olisi ollut silloin lyhyempi. Tästä voisi äkkiä saada kuvan että aion nyt valittaa siitä että kehitys junnaa. Mutta en aio. Päinvastoin.
Kehittyvä teknologiamme on tuonut meille paljon. Ehkä liiankin paljon. Tietoa on loputtomasti, ja viihdettä. Aikaa, ei niinkään. Siksi nautin näistä pitkistä lennoista, aivan kuten nautin (!?!) junamatkoista. Nämä vanhat teknologiat – lentokone ja juna – ovat nimittäin erinomaisia juuri hitautensa vuoksi.
Siinä missä IT nopeuttaa, nämä hitauden teknologiat rauhoittaa, ne luovat toisenlaista tilaa tehdä. Aikaa lukea. Aikaa perehtyä. Aikaa katsoa kaikki ne jutut jota piti katsoa ”silloin joskus”. Aikaa työskennellä, eikä vain reagoida.
Ehkä meidän tulisikin tutkia enemmän juuri tätä – miten teknologiaa voisi hyödyntää taukojen luomiseen, hiljaisuuden tuottamiseen. Nyt kehitys ajaa meidät kohti tilannetta jossa aina joku laite soi, piipittää tai muuten muistuttaa olemassaolostaan, jossa rauhallisesta hetkestä on tullut äärettömän arvokas.
Joten älkää tuoko minulle vielä yhtä appia tablettiini. Näyttäkää minulle sen sijaan start-up joka oikeasti ratkaisee rauhallisuuden teknologisen haasteen – siinä meillä olisi todellisen disruptiivinen innovaattori. Tuokaa minulle teknologioita jotka eivät vain nopeuta, vaan jotka osaavat myös hidastaa. Minulla on jo tuotu sata tapaa lukea mailini. Nyt kun saisi vielä yhden joka hidastaisi niiden tulvan.