Tietohallinnon muuttuva rooli
Timo Marila toimii Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY:n ICT -kehityspäällikkönä. HSY tuottaa vesihuollon ja jätehuollon palveluja sekä tietoa pääkaupunkiseudusta ja ympäristöstä. Tavoitteena on auttaa asukkaita toimimaan paremman ympäristön puolesta. Blogissaan Timo pohtii, miten tietohallinnon roolin on muututtava teknologian tuottajanäkökulmasta yhä vahvemmin liiketoiminnan strategiseksi kumppaniksi.
Tietotekniikan rooli ei koskaan ennen ole ollut yhtä kriittinen. Tietohallinnon pitäisi mahdollistaa työntekijöiden tuottavuus laite- ja paikkariippumattomasti jatkuvasti muuttuvassa maailmassa turvallisesti ja kustannustehokkaasti. Se ei kuitenkaan riitä. Tietotekniikka kietoutuu yhä syvemmälle kaikkiin organisaation toiminnan alueisiin ja on myös avaintekijä kilpailukyvyn rakentamissa.
Tietohallinnon on muututtava teknologian tuottajasta liiketoiminnan strategiseksi kumppaniksi. Tietotekniikalla on yhä suurempi rooli organisaatioiden lisäarvon ja kilpailukyvyn rakentajina, ja siksi tietohallinnon on päästävä lähemmäksi liiketoimintaa. Ainoastaan silloin voidaan auttaa liiketoiminnan kehittämisessä.
Pilvipalvelut tarjoavat peruspalvelut nykyään erittäin kilpailukykyisesti. Tietohallinnon tulisikin nostaa palvelunsa jalostusarvoa.
Mielikuva tietohallinnon roolista on muuttunut oikeaan suuntaan, mutta se nähdään edelleen liian usein kustannuksena mahdollistajan sijasta. Tietotekniikasta on tullut kiinteä osa kaikkia organisaation toiminnan osa-alueita. Yhä useammin tuotteet ja palvelut ovat jollain lailla ohjelmistoavusteisia. Tietohallinnon tulisikin osallistua toiminnan kehittämiseen organisaation toiminnan päästä päähän.
Roolin muutos asettaa suuria odotuksia tietohallinto-organisaatioiden henkilöstölle. Kaikilta vaaditaan joustavuutta, kykyä oppia uutta ja uudistua. Uusi toimintatapa pitää huomioida koko henkilöstöstrategiassa rekrytoinnista koulutukseen. Uudet taidot poikkeavat merkittävästi perinteisistä. Toimintaympäristö muuttuu monimutkaisemmaksi. Teknisen syväosaamisen sijasta täytyy ymmärtää suurempia kokonaisuuksia.
Palveluintegraattorin roolin myötä täytyy hallita sopimuskäytäntöjä, lisensointia, alihankintaketjuja ja alati muuttuvia liiketoiminnan tarpeita. Tietohallinnon on päästävä lähemmäksi asiakaskaspintaa voidakseen tuottaa liiketoiminnalle todellista lisäarvoa. Kokeilukulttuuri ja ketterä kehittäminen kuuluvat osaltaan uuteen malliin. Projektien on oltava pienempiä ja läpimenoaikojen lyhempiä.
Teknologiaosaaminen on edelleen keskeistä. Soveltaminen on kuitenkin tärkeämpää kuin syväosaaminen. Tässäkin kyse on kokonaisuuksien hallinnasta, ja erityisesti teknologian ja liiketoiminnan tarpeiden yhdistämisestä. Tietoteknisten palveluiden tuottaminen pilvestä on hyvin erilaista kuin paikallisten palveluiden ylläpitäminen. Se on myös tehokasta ja turvallista. Mobiilius ei enää ole poikkeus vaan pikemminkin sääntö. Laitteiden internet ja teollinen internet muokkaavat useita toimialoja perustavaa laatua olevalla tavalla.
Tekniset ratkaisut eivät yksin riitä kilpailukyvyn ylläpitämiseen, kehittämisestä puhumattakaan. Myös toimintatapojen on muututtava. Tietohallinnolla on tässä oma roolinsa. Muutoksen aikaansaaminen on hidasta ja haastavaa. Joskus ainoa keino on poistaa vanhoja työkaluja uusien toimintatapojen tieltä.
Myös tietohallintojohtajan on oltava moniosaaja ja yksi avainkyvyistä on viestintä. On tärkeää löytää oikea rytmi nopean kehittämisen ja muutosta hidastavien elementtien välillä. Kyky ylläpitää positiivista jännitettä sortumatta ylilupauksiin on keskeinen haaste.
Jatkuvasta muutoksesta puhumisesta on tullut arkipäivää läpi yhteiskunnan. Välillä tulee mieleen, että osataanko puhumisen sijaan myös syvällisemmin havaita omassa ympäristössä merkitsevät muutostekijät. Tärkeää olisi kyetä ”kiikaroimaan” hyvissä ajoin teknologiatrendejä, jotka muuttavat sekä omaa välitöntä toimintaympäristöä että yhteiskuntaa laajemmin.
Siihen tarvitaan kykyä tulevan havainnoimiseen ja tarkasteluun, mahdollisuuksien skenaarioiden hahmotteluun. Tällaista kykyä voi synnyttää organisaatioissa koulutuksella ja osaamisen kehittämisellä, mutta myös kokemusperäisellä oppimisella.
Siksi onkin tärkeää, että kokeilun kulttuurista puhutaan laajalti. Merkitseviin muutostrendeihin voi ja on jopa rohkaistavaa tarttua itselle sopivalla mittakaavalla – kokeiluilla. Yksi nykytrendeistä on, että kustannukset tuskin kokeilua estävät.