Pakollinen paasaus työn muutoksesta
Lentokoneessa matkalla etätyöviikolle Malagaan muistelin Vesku Paanasen blogia ”Kolme unelmaa älykkäämmästä työympäristöstä”. Vesku kuvaa kirjoituksessaan hienosti unelmiensa työpäivää, ja sitä miten uusi teknologia auttaisi tekemään siitä tehokkaamman ja hauskemman.
Pohdin melko usein myös omia työvälineitäni, työpäivän tyypillistä kulkua ja sitä miten uusi teknologia on läsnä omassa työssäni lähes joka hetki. Teknologioiden, jotka olisivat tuntuneet kymmenen vuotta sitten utopialta. Tästä uudesta, ja etenkin oikeasti auttavasta teknologiasta on tullut vaivihkaa aivan arkipäivää, ainakin meille modernin tietotyön kuplassa eläville. Tilanne ei tietystikään ole näin kaikilla, vaan yritykset ja organisaatiot ovat usein pakotettuja elämään vanhan teknologian, ja varsinkin vanhojen työtapojen kanssa.
Teknologian kehitys on ollut huikaisevan nopeaa viimeisten vuosien aikana ja moni Veskun blogissa mainituista unelmista on teknisesti toteutettavissa jo nykypäivänä. Työn muutoksessa ja työtapojen kehityksessä teknologia ei usein olekaan rajoitteena, vaan esteet tulevat aivan muualta.
Olen huomannut, että syyt tulevat usein muutoshaluttomuudesta, organisaation tavasta pitää kiinni vanhoista työtavoista tai muutosten tuomien riskien pelosta. Yksi yhteinen nimittäjä näillä kaikilla on, ja se on muutosjohtajuuden puute. Suuren työtapamuutoksen läpivienti vaatii tietysti paljon rohkeutta, mutta nyt se viimeistään vaan on tehtävä.
Nyt on pakko muuttaa työtapoja, koska emme voi tehdä vuonna 2019 töitä kuten 1999. Varsinkaan niillä aloilla ja työtehtävissä, joissa voidaan hyödyntää tehokkaammin modernia teknologiaa. Enkä tarkoita pelkästään teknologiaa. Tarkastellaan myös sitä miten mahdollistamme työn tekemisen ja miten sitä johdamme.
Jos organisaatio edellyttää asiantuntijoilta läsnäoloa konttorilla kahdeksasta neljään, tulee seuraavien vuosien aikana melkoiset haasteet saada osaavaa työvoimaa taloon. Jos organisaation työvälineet ovat viisi vuotta vanhoja kannettavia tietokoneita, työ tehdään sisäverkossa verkkolevyjen ja sähköpostin avulla, edellä mainittu haaste toteutuu aivan varmasti.
Palataan siihen miksi olen matkalla etätöihin Malagaan. Omassa roolissani on usein melko sama mistä työni teen. Työvälineet ja työkalut mahdollistavat työskentelyn vaikka sitten ulkomailla, kunhan on sähköä ja netti. Suurempi mahdollistaja on kuitenkin organisaatiomme työkulttuuri, jossa luotetaan työntekijään, mitataan työn tekemistä oikeilla mittareilla ja annetaan vapauksia. Vapaus tuo tietysti aina vastuuta ja se meidän tulee lunastaa.
On siis syytä lähteä pohtimaan oman organisaation työn tekemistä usealta suunnalta. Miten voisimme hyödyntää nykyaikaista teknologiaa työn tekemisen järkevöittämiseen? Toisaalta sitä kuinka voimme kehittää työkulttuuria avoimemmaksi, työntekijää kannustavaksi ympäristöksi, jossa saadaan työviihtyvyys kasvuun, sitoutuminen työhön paremmaksi ja tuottavuus nousemaan. Ilman kuuden minuutin työajan pidennystä.