Avoimuuden asialla
Heikki Otsolampi toimi vapaaehtoisena historian nuorimpana Suomen Partiolaisten suurleirin johtajana. Nykyään hän työskentelee liikkeenjohdon konsulttina Alumni Harvey Nashilla auttaen asiakkaitaan tunnistamaan ja kehittämään johtajuutta erilaisissa muutostilanteissa.
Puhutaan paljon siitä, kuinka internet on mahdollistanut keskusteluita ja paljastanut korruptiota. Wikileaks ja arabikevät ovat ääriesimerkkejä siitä, kuinka vanhat tavat toimia eivät kestä enää päivänvaloa. Vaikka mitään laittomuuksia ei olisi tehty, usein salassa tai rajatulla porukalla tehty päätös on sellainen, ettei se miellytä kaikkia.
Toimin viimeisen parin vuoden aikana yhden Suomen historian suurimman vapaaehtoishankkeen johtajana. Roihu 2016 oli 17.000 osallistujan ja 9 päivän mittainen kesäleiri Hämeenlinnan Evolla. Jos tapahtumaa verrataan vaikka festareihin, joissa kävijät ilmoitetaan osallistujaa x päivää, oli Roihulla 153.000 osallistujaa! Yhteensä leiriä oli tekemässä parhaimmillaan 3000 vapaaehtoista, ahtaajasta arkkitehtiin, teinistä vaariin ja Hangosta Utsjoelle. Tällaista hanketta johtaessa avoimuus oli kaikki kaikessa.
Ihmisiä johdettaessa – olivat he sitten vapaaehtoisia tai palkkatyöläisiä – motivaatio on äärimmäisen tärkeää. Vastuuntuntoon tai työsopimukseen vedoten saa varmastikin asioita eteenpäin, mutta intohimolla ja motivaatiolla tuloksia ja innovaatioita syntyy enemmän kuin millään muulla tavalla.
Kun yhteinen määränpää – se visio – on päätetty ja aktiivisesti viestitty, on toimenpiteitä mietittäessä hyvä osallistaa mahdollisimman suurta joukkoa. Roihulla loistavana esimerkkinä oli leirialueen kaavoituksesta vastanneet arkkitehdit: Päästäksemme yhdessä sovittuun visioon tuli tekijöiden olla sitoutuneita leirin kaavaan. Arkkitehtimme ilmoittivatkin avoimesti leirin Yammerissa, että ”nyt aloitamme suunnittelun; minkälaisia toiveita teillä on?” Tämän jälkeen he esittivät avoimesti välivaiheita ja keräsivät palautetta.
Tapamme toimia, jossa osallistimme laajalti sekä aiheeseen suoraan liittyviä että vain välillisesti liittyviä henkilöitä, mahdollisti koko organisaation sitoutumisen päätöksiin. Ihmiset tulivat kuulluiksi, ja kun lopullinen asia oli valmis, esimerkiksi se kaava, kukaan ei enää valittanut siitä. Siihenhän oli ollut useita mahdollisuuksia jo aiemmin.
”Pelkkä informatioon saatavuus ei ole tae avoimuudesta.”
Avoimuus liitetään usein vain tiedon avoimuuteen. Tarjoamalla laajalti tietoa on kuitenkin mahdollista parantaa sekä päätöksenteon laatua että ennen kaikkea tarjota osallistumismahdollisuus monelle. Pelkkä informatioon saatavuus ei ole tae avoimuudesta. (Hyvä esimerkki tästä on julkisten virkojen hakuprosessit.
Julkaisemalla kaikkien hakijoiden nimet suljetaan kokonaan sellainen ihmisryhmä pois, jotka ovat esimerkiksi yritysmaailmassa vaativissa johtajatason tehtävissä, eivätkä voi hakea sen pelossa, että haku vaikuttaa nykyisen työnantajan luottamukseen. Julkisten virkojen haku ei siis ole avoin kaikille.)
”Isoin asia, jonka kysymällä, kyseenalaistamalla ja osallistumalla voi menettää, on oma paikkansa norsunluutornissa.”
Osallistamalla organisaatiota, tarjoamalla kaikki tieto avoimesti kaikkien saataville ja maalaamalla aktiivisesti yhteistä visiota on mahdollisuus saada koko organisaation intohimo taakseen ja päästä upeisiin tuloksiin.
Isoin asia, jonka kysymällä, kyseenalaistamalla ja osallistumalla voi menettää, on oma paikkansa norsunluutornissa. Mutta kuka siellä enää muutenkaan majailee?