Tietotyötaitojen kehittäminen on osa oppivan organisaation työkulttuuria
Jatkuva oppiminen. Ammatillinen kehittyminen. Täydennyskoulutus. Re-skilling. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja näinä aikoina tuon lapsen pitäisi olla rakkaampi kuin koskaan. Etäkoulu, etäopiskelu ja hybridioppiminen vilahtelee uutisissa säännöllisesti ja onkin erittäin tärkeää, että nämä lapsia ja nuoria koskevat teemat ovat jatkuvan pohdinnan alla. Vaikutukset kun voivat ulottua kauas.
Oppimisen teema koskettelee myös laajaa joukkoa työssä käyviä ihmisiä. Työ on murroksessa, tehtäviä katoaa ja uusia syntyy. Kaikki tämä vaatii pois oppimista ja uudelleen oppimista. Kuten niin moni muukin, olen seurannut vilkkaana käytävää keskustelua etätyön vaatimuksista, plussista ja miinuksista. Useimmissa keskusteluissa etätyön kuormittavuus nousee keskeiseksi teemaksi. Itse olen pohtinut paljon, miksi joku organisaatio pärjää puolipakollisen etätyön maailmassa paremmin kuin joku toinen. Kokemus ja tottumus on varmasti iso tekijä tässäkin. Jos organisaatiossa on jo rakentunut tai rakentumassa luonteva etätyön kulttuuri, ei tarvitse olla kummoinenkaan meedio todetakseen, että mahdollisuudet pärjätä on paremmat kuin sellaisella organisaatiolla, joka pakon edessä siirtää toimintonsa etämoodiin pahimmassa tapauksessa muutamassa päivässä.
Olipa tilanne omassa organisaatiossasi kumpi tahansa edellä mainituista, kannattaa silti penkoa hieman syvemmältä. Mitkä tekijät etätyössä kuormittavat eniten ja miksi? Eri ihmisille varmaankin eri asiat, mutta siitä olen varma, että puutteet tietotyön perustaidoissa on merkittävä tekijä. Meiltä modernin tietotyön kuplassa eläviltä saattaa joskus unohtua, että ihan jokainen ei vielä osaa käyttää sujuvasti toimisto-ohjelmia, Teamsin hienouksista puhumattakaan. Yhteismuokkaus, pikaviestit, miitit, saavutettavuustyökalut, virtuaalikahvit…. lista on pitkä. Oletammeko, että jokainen työntekijä solahtaa sulavasti etätyön maailmaan hyödyntämään kaikkia siinä tarvittavia välineitä? Vai käykö kenties niin, että osa porukasta vaikenee, kun ei kehtaa kysyä asioita, jotka ”kaikki muut kuitenkin tietää ja osaa”? Tämä problematiikka on pohdinnoissani tiivistynyt seuraaviin:
- Työskentely digitalisoituneessa työympäristöissä vaatii jatkuvaa osaamisen kehittämistä ja osaamista pitää JOHTAA
- Puutteelliset tietotyötaidot ja epävarmuus oman osaamisen riittävyydestä ovat työntekijälle henkistä kuormittavuutta lisäävä tekijä
- Puutteelliset tietotyötaidot heikentävät työn tuottavuutta
- Työntekijöiden osaamisen kehittäminen on kilpailutekijä työnanatajamielikuvan sekä tuottavuuden kannalta
- Tietotyötaitojen kehittäminen on osa oppivan organisaation työkulttuuria
Uskoakseni osaamisen haasteita ei ole yhdessäkään organisaatiossa taklattu hankkimalla oppimisportaali ja toivomalla, että työntekijät löytävät sinne tiensä. Vai murto-osalla työntekijöistä on resursseja johtaa omaa ammatillista kehittymistään niin, että löytää tarvitsemansa oppimisen polut kehittymisen tueksi. Toivo ihmisten itseohjautuvuudesta ei oikein toimi osaamisen johtamisen startegiana. Toivoa ja tietoa kuitenkin on. Suomessa on paljon osaamista ammatillisen kehittymisen tueksi. Maailmalla vielä enemmän. Monessa organisaatiossa on tehty paljon onnistunutta työtä tällä saralla, joten malliesimerkkejä löytyy. Prosessit kuntoon ja menoksi!
