Taas me torjumme toisen totuuden

Tapio Nurminen on journalisti ja mediayrittäjä. Hän on toiminut yli 20 vuotta Saksassa ja Keski-Euroopassa MTV Uutisten ja Kauppalehden kirjeenvaihtajana.

Nurminen on Nouhau Productions Oy:n toimitusjohtaja ja omistaja. Nouhau tuottaa ajankohtais- ja realitysisältöjä.

@NurminenTapio

Saksalaisen päivälehti Die Weltin verkkosivuilta osui marraskuussa silmiin tuttu kuva Helsingin Katajanokasta iltavaloissa. Jutun otsikko oli karu:  ”Tämä on Euroopan todellinen sairas mies”.

Saksalainen lukija ei kuvan perusteella olisi arvannut. Ja tekstistä löytynyt vastaus on sekin useimmille Saksassa edelleen yllätys. Euroopan sairas mies on Suomi.

Sama maa, josta vielä muutama vuosi sitten heristeltiin sormea leväperäisille ja ylivelkaantuneille kreikkalaisille, on nyt euroalueen jumbo. Kuluvan vuoden kolmannella neljänneksella Suomen kansantuote kutistui nopeammin kun Kreikan.

Ei mennä tässä niihin suuriin syihin, jotka ovat ajaneet Suomen ahdinkoon. Katsotaan mieluummin sitä asenneilmapiiriä, jossa haastavaa tilannetta yritetään muuttaa paremmaksi.

Olen asunut yli 20 vuotta Saksassa ja asun edelleen. Erityisesti viime vuosina, kun Saksalla on mennyt häkellyttävän hyvin ja Suomella vähintään yhtä huonosti, moni on kysynyt, mitä Saksan mallista pitäisi ottaa opiksi?

Olen kertonut ja moni minua viisaampi Saksan talouden tuntija on kertonut. Huonolla menestyksellä. Liikuttavan yksimielisesti Euroopan suurimman ja vahvimman talouden menestysresepteistä on Suomessa löydetty aina paljon suurempi määrä heikkouksia kuin vahvuuksia.

Kuluvan syksyn aikana Suomessa heräteltiin keskustelua siitä, miten Suomeen pystyttäisiin kasvattamaan vientivetoinen keskisuuri teollisuus – saksalaisittain ”Mittelstand”.

Keskustelua käytiin ja aika yksikantaan todettiin, että ei kelpaa meille. Miksi ei? Siksi, että iso osa Saksan keskisuurista vientiyrityksistä on perheomisteisia. Ne eivät kuulemma kehity riittävän nopeasti. Ne eivät omistusrakenteensa vuoksi ole dynaamisia eivätkä innovatiivisia.

Ehkä eivät. Näihin pitkiä kaaria piirtäviin perheyrityksiin Saksan menestys kuitenkin pitkälti nojaa.

Meillä oikeata rahalla ja työpaikoilla mitattavaa menestystä ei tahdo tulla oikein mistään. Ei, vaikka me ilmeisesti olemme sekä nopealiikkeisiä että innovatiivisia. Ja osaamme vielä niin mainiosti kiinnittää huomiota muiden puutteisiin.

Kysymys on asenteesta. Ei siitä, että Saksa tekee kaiken oikein ja Suomi väärin.

Vaikka Suomi on erittäin hyvin koulutettujen ihmisten muodostama poikkeuksellisen avoin yhteiskunta, me juutumme poikkeuksetta yhteen totuuteen ja laitamme kuuliaisesti munat yhteen koriin. Jos joku kyseenalaistaa, hänet torjutaan.

Kun meillä meni häkellyttävän hyvin, kun Nokia oli tähti ja paperiteollisuus tahkosi rahaa, meille oli turha tulla kertomaan puutteista ja haasteista. Me tiesimme. Me osasimme. Me torjuimme ne, jotka varoittivat lähestyvistä tummista pilvistä.

Nyt, kun menee huonosti, kun menestystarinat ovat menehtyneet, me edelleen torjumme toisenlaiset totuudet.

Jos Suomi halutaan nousuun, kestävään sellaiseen, asennetta on muutettava. Teki mieli sanoa hyvän sään aikana. Valitettavasti se meni jo.