Puhumisen ja kohtaamisen merkitys
Vesa-Pekka Kangaskorpi on Keskisuomalainen-konsernin konsernijohtaja, Sanomalehtien Liiton hallituksen puheenjohtaja, Saksan Kunniakonsuli ja lukuisten mediayhtiöiden hallituksen jäsen.
Vuoden 2016 alusta lukien Kangaskorpi toimii Viestinnän Keskusliiton hallituksen puheenjohtajana ja Elinkeinoelämän Keskusliiton hallituksen jäsenenä.
Olin juuri lounaalla pitkäaikaisen luottamushenkilömme kanssa. Kyseinen rouva on jäämässä eläkkeelle pitkän työrupeaman jälkeen. Hänen työuransa alkoi yhtiössämme 1989 juuri ennen 90-luvun alun lamaa ja päättyy nyt mediamurroksen ollessa kiivaimmillaan. Puhuimme siitä, mitä näiden vuosien varrella on tapahtunut, ja mitä vuosien jälkeen jää mieleen – myönteisesti ja kielteisesti.
Kaikkea tekemistä on sävyttänyt muutos ja sen hallitseminen. Muutoksiin sopeutuminen on vaatinut paljon. Koko toimiala on näiden vuosien varrella digitalisoitunut monien toimintojen osalta. Suuri joukko perinteisistä tehtävistä on lyhyen ajan kuluessa kadonnut kokonaan. Muutos on vaatinut paljon työntekijöiltä, johdolta ja omistajilta. Olemme kaikki joutuneet mukautumaan uudenlaiseen maailmaan.
Median kulutuksesta on tullut ympärivuorokautista ja täysin reaaliaikaista. Kilpailusta on tullut aidosti globaalia. Meidän on täytynyt pärjätä tässä kilpailussa. Olemme pärjänneet siinä kunnioittamalla historiaamme, mutta samalla uudistuen koko ajan. Olemme läpikäyneet yt-rumban vuosien varrella, jonka myötä henkilöstömme määrä on vähentynyt usealla sadalla, mikä pienelle yhtiölle on ollut hurja ponnistus.
Olemme toistaiseksi selvinneet hyvin. Luottamusmiehen, minun ja paikalla olleen päätoimittajamme yhteisen näkemyksen mukaan selviytymiseemme on keskeisesti vaikuttanut se, että yhtiössämme eri osapuolet ovat aina pystyneet kohtaamaan toisensa ja hakemaan vuorovaikutuksen kautta ratkaisut haasteisiin – niin tehostamisiin kuin digitalisaation ja globalisaation seurauksena tulleeseen medianmurrokseenkin. Olemme pystyneet avoimesti keskustelemaan asioista. Hitaasti mutta varmasti olemme oppineet arvostamaan toistemme intressejä. Omistaja ei halua yhtiöstä osinkoja pelkästään ilkeyttään ja ahneuttaan.
Joustavuus työoloissa ja palkitsevuus voivat oikeasti lisätä työn tuottavuutta ja työssä viihtyvyyttä. Itselleni johtajana oli pitkään vaikea oppia antamaan ihmisille riittävästi vapautta luovuuteen ja uudenlaiseen tekemiseen. Hiljalleen kokemuksen kasvaessa olen kuitenkin huomannut, että työn tehokkuuden mittarina ei välttämättä toimikaan enää se, kuinka pitkään iltaan avainhenkilön huoneessa palavat valot illan suussa tai se istuuko konttoreiden väki hieman vähemmän rupattelemassa kahvihuoneissaan.
Toivottavasti tämän muistaa myös muulloinkin kuin näin joulun odotuksen yhteydessä.