Olli-Pekka Mutanen toimii Aalto-yliopistossa tutkimusryhmän esimiehenä ja kasvuyrittäjyysohjelma Aalto Ventures Programmin opettajana.
www.linkedin.com/in/opmutanen
Twitter: @opmutanen
Näin joulun aikaan ihmisen mieli luontaisesti hiljentyy hetkeksi, suo itselleen ansaitun lepohetken vuoden kiivasrytmiseltä uurastukselta – haluamme ajatella positiivisesti ja muistaa toisiamme lämmöllä. Kyseistä henkistä tilaa kutsutaan yleisesti joulumieleksi. Sen tavoitteellinen sisältö on kaikkien tiedossa ja sen ajoitus ei kilpaile muiden kalenterivaraustemme kanssa. Joulumieleen virittäytyminen onkin meille tervetullut olotila yhä uudelleen, jokainen vuosi.
Kun joulun jälkeen koittaa taas arki, kohtaamme kansakuntana taloutemme perusteiden osalta yhden historiamme haasteellisimmista tilanteista. Vuosituhannen vaihteen jälkeen jokainen vuosi kun ei ole enää ollutkaan kestävän kasvun ja menestyksen vuosi. Suurimpana yksittäisenä haasteenamme on synnyttää lähitulevaisuudessa yli 200 000 tarvittavaa uutta työpaikkaa turvaamaan hyvinvointimme. Varmaa näyttää olevan se, että ne eivät tule syntymään tarvittavassa laajuudessa enää perinteisille teollisuudenaloillemme ja vakiintuneisiin yrityksiin. Tuskin myöskään minkäänlainen startup-buumi kykenee yksin pääsemään tavoitteeseen riittävän nopeasti. Siksi tarvitsemmekin kipeästi kahta asiaa: Riittävästi kasvuyrityksiä (riittävän kokoisesta populaatiosta uusia yrityksiä), jotka kasvaessaan synnyttävät uusia työpaikkoja ja uutta taloudellista arvoa. Lisäksi, jo vakiintuneiden yritysten ja teollisuudenalojen on kyettävä uusiutumaan ja lisäämään kilpailukykyään synnyttääkseen uutta kasvua.
Molemmissa konteksteissa tarvitaan yhtä ja samaa asiaa: Uuden innovatiivisen ja kansainvälisesti kilpailukykyisen tarjonnan menestyksellistä markkinoille saattamista. Se taas vaatii vahvaa yrittäjämäistä ajattelua riskinottamisineen ja epäonnistumisineen, mutta silti jatkuvasti ja lujasti onnistumiseen uskoen, olipa sitten kyse startup- tai suuryritysten sisäisestä yrittäjyydestä. Kansainvälinen kasvututkimus nostaakin usein keskiöön yrittäjien henkiseen asenteeseen liittyvät tekijät – mm. kasvuhalun, kasvun tavoitteellisuuden ja valmiuden ottaa riskiä. On helppoa nähdä, että usein käytännössä kaikki muut tekijät ovat helposti niille alisteisia. Ts. vaikka yrityksellä olisi kaikki muut kasvuun tarvittavat tekijät ja resurssit olemassa, tarvittavan henkisen asenteen puuttuessa kasvua ei synny.
Olisiko siis niin, että tarvitsemmekin kansakuntana ennen muita tekijöitä kollektiivisen henkisen läpimurron, joulumielen kaltaisen optimistisen, tavoitteellisen ja itsestäänselvän asenteen, joka vuosittaisen rytmin sijasta onkin meillä läsnä jokainen päivä. Suuria unelmia, joissa vain taivas näyttää olevan rajana, ovat meille jo näyttäneet toteen mm. Rovio ja Supercell. Riittävätkö nämä esimerkit johtamaan meidät henkiseen tilaan, joka toisi Suomelle ainaisen joulun?