Max Mickelsson toimii Microsoftin tietoyhteiskuntasuhteiden johtajana Suomessa ja Irlannissa. Yhteiskuntapoliittisten kysymysten lisäksi Maxin intohimon kohteita ovat esteratsastus ja juniorijalkapallo.
Istuin kuuntelemassa professori Martti Häikiön luentoa marraskuussa. Työni oleellinen osa on kuunteleminen ja keskusteleminen. Seminaarit ovat tätä työtä. Tämä seminaari poikkesi kuitenkin kaavasta. Digitalisaatiosta ei lausuttu sanaakaan. Nyt puhuttiin Suomen historiasta ja suuresta kysymyksestä – siitä, miten Suomi syntyi. Miten meille muodostui kansakuntana identiteetti?
Häikiö esitti mielenkiintoisen vastakkainasettelun, jota jäin pohtimaan suhteessa siihen, missä me nyt Suomena seisomme.
Esityksessä Häikiö kuvasta kaksi tärkeää vaihetta. Ensin itse ideaa itsenäisestä Suomesta. Snellmanille, Lönnrotille ja Runebergille Suomi oli korostetusti sivistysprojekti. Kyse oli siitä, että koko kansakunta kasvaa sivistyksen myötä. Kansakunnan sankarikuvana oli pitkälti kansakoulun opettaja.
Suomen onnistuttua itsenäistymään syntyi toinen identiteetti. Sitä muokkasivat jääkäriliike, sisällissota, talvi- ja jatkosota. Kansakunnan sankariroolissa korostui ymmärrettävästi Antti Rokka. Itsenäisyyspäivän vietossa tämä traditio korostuu vahvasti. Veteraanit ja Tuntematon sotilas televisiosta ovat osa traditiota.
Näillä kahdella Suomen erilaisella identiteetillä oli myös erilainen suhtautuminen kansainvälisyyteen. Itsenäisyyden alkuaikojen sivistys-Suomi rakensi omaa tarinaa kansainvälispoliittisesti avoimemmin mielin. Suomi asetettiin viitekehykseen. Valtioksi muiden joukossa ja suhteessa muihin. Sotakokemukset saivat meihin iskostettua identiteetin, jonka mukaan ulkovaltojen tukeen ei kannata luottaa. Omillaan on pärjättävä.
Tämä pohdinta on minusta mielenkiintoista tämän päivän tilanteessa. Suomi komeilee edelleen monen kilpailukykymittarin kärkisijoilla ja samalla olemme syvässä investointilamassa. Talous taantuu ja olemme Euroopan heikoiten menestyvä talous juuri nyt. Syytä huoleen on.
Kummasta traditiosta ammennamme identiteetille ja tulevaisuuden rakentamiselle voimaa? Snellmanista vai Rokasta? Meidän tulee tarkastella ja tähytä tulevaa sivistys-Suomi -tarinan pohjalta, nostaa jatkuva oppiminen, syvällinen sivistys keskiöön, ja samalla asettua avoimuudelle ei vain alttiiksi vaan uteliaaksi. Nämä seikat korostuvat niin työelämän nopeassa muutoksessa kuin myös laajemmassa kontekstissa.
Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta!