Ketteryys on aivolaji

Peter Lindberg, Apped oy:n toimitusjohtaja, pohtii ketteryyttä filosofialla maustettuna ja muistuttaa sen sijaitsevan korviemme välissä.

Apped Oy on suomalainen kasvuyritys. Se kehittää mobiilisovelluksia, joissa pelimaailman hauskuus on yhdistetty perinteisiin yritysratkaisujen hyötyihin. Apped pyrkii muuttamaan työkulttuuria avoimemmaksi tuomalla työkalut ja informaation jokaisen työntekijän sormenpäihin. Ketteryys ja sitoutuminen syntyy siitä, että kaikki pääsevät mukaan muokkamaan tulevaisuutta.

@Plimppu

LinkedIn

Muodikkaasti myöhässä ja hädin tuskin Slush -huumasta toipuneena pääsin viimein kirjoittamaan Sulavan joulukalenteriin. Laskeuduin pari viikkoa kestäneeltä New Yorkin kiertueeltani yrityksemme Appedin ensimmäiseen tuotelanseeraukseen ja Slush -tapahtumaan. Nyt kun on hetki aikaa istua toimistolla kokoamassa ajatuksia, ehdin kysyä, miten maailma oikein makaa?

Hyvänä aasinsiltana toimii juuri jakeluun laittamani lehdistötiedote; Accenturen markkinointijohtaja hyppää meille, eli parin henkilön startup -yritykseen. Tämä kuvaa osaltaan työelämän myllerrystä ja ihmisten arvomaailman muutosta. Työsuhteet ovat lyhyitä. YT -kierre on karsinut illuusiot yritysten lojaaliudesta, ja ihmiset, joilla on mahdollisuus valita oma työpaikkansa, etsivät merkityksellisiä haasteita ja kokemuksia.

Kun puhun markkinan murroksesta, käytän usein trendikkäitä hömppäsanoja, kuten digitalisaatio, globalisaatio, kuluttajistuminen, disruptio ja evoluutio. Lista on loputon ja päivittyy jatkuvasti. Loputtomassa markkinointi- ja myyntiviestien suossa rämpiessämme tulee joskus olo, että muutos on liian nopeaa.

Nyt kun joulu kolkuttelee ovelle, haluaisin viedä jalkapohjia maan pinnalle. Luin illalla Voltairea. Filosofia on paitsi ihastuttavaa myös hyvin rauhoittavaa tällä hetkellä, kun muu elämä on sangen hektistä. Voltaire pohti muutama vuosisata sitten kaaosteoriaa ja sitä, miten kaikki asiat liittyvät lopulta toisiinsa.

Tässä pohdinnassa hän viittasi Homeroksen aiempiin kirjoituksiin samoista aiheista, mikä vie ”modernin” ajatuksen juuret tuhansien vuosien taakse. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että vaikka kaikki muu tuntuu muuttuvan, ihmisten ajatukset ja ajattelu ovat pysyneet suurelta osin samana. Tämän hetken trendikkäät aiheet ovatkin jossain muodossa olleet olemassa jo tuhansia vuosia; Ciceron tai Aristoteleen retoriikka sisältää samoja ajatuksia, joita SOME –kouluttajat tuovat esiin esimerkiksi henkilöbrändäyksestä ja tunteisiin vetoamisesta.

Opiskelin tuoreen eMBA -tutkintoni yhteydessä innovaatioista ja niihin liittyvistä disruptioista. Legendaarisissa kohtaloissa, kuten Kodakin, IBM:n ja Nokian kohdalla, mutta myös vähemmälle huomioille jääneissä tapauksissa, olemme saaneet huomata, että kaikissa tapauksissa toistuu yhteinen nimittäjä. Suuret mullistukset ovat tapahtuneet yleensä hitaasti vuosien saatossa, mutta organisaatioilla ei ole ollut kykyä reagoida niihin silti ajoissa.

Kukaan ei ole niin viisas kuin jälkiviisas, ja tarkoitus ei ole (jälleen kerran) ihmetellä, miten asioihin ei reagoitu ajoissa. Kahnemanin psykologisen tilastotieteen ystävänä uskon enemmän sattumaan tai ”onneen” kuin rationaaliseen päätöksentekoon yritysten johdossa. Oma professorini Kari Neilimo sanoi usein, ettei tulevaisuutta voi ennustaa, mutta sen voi luoda. Olenkin itse pohtinut, että paras vakuutus epästabiilia ja toinen toistaan hurjempien disruptioiden täyttämää tulevaisuutta vastaan on ketteryys.

Ketteryys on muuttunut jonkinlaiseksi kliseeksi; pienemmät yritykset ovat luonnostaan sangen ketteriä, ja suuremmat perustavat sisäisiä startup -yrityksiä pyrkien lisäämään joustoa toimintaprosesseihin. En väitä, että tässä olisi mitään väärää. Mutta väitän, että tarvittava ketteryys sijaitsee 100% ihmisten korvien välissä.

Elämässä ja työelämässä tulee jatkuvalla syötöllä vastaan uusia mahdollisuuksia; uusia päätöksentekotilanteita, jotka pitää tunnistaa ennen kuin niihin voi tarttua. Vaikka ihminen onkin evoluutioteorian kyseenalainen kruununjalokivi, hän on myös omien asenteidensa orja, rutiinien ikeen painama, stressaantunut biologinen olento. Kaikki muutos edustaa vaaraa, johon meidän DNA:mme on rakennettu reagoimaan negatiivisesti. Aamumetrossa en näe itseään huijaavia sisäisiä sankareita vaan arjen selviytyjiä.

Mikäköhän tämän pohdinnan tarkoitus on? Oma avovaimoni on kokenut palvelumuotoilija, ja hän pohtii usein, miksi teknisesti suhteellisen helpot digitalisaatioprojektit etenevät kuin tervassa. Pidin aiemmin paljon luentoja myynnistä ja viestinnästä tästä aiheesta. Saamani palaute ohjasi siirtymään konkretiasta asennekasvatukseen; työkalut ja tekeminen eivät ole vaikeita, vaan varsinainen haaste on saada ymmärrys ja innostus syntymään korvien välissä.

Lanseeratessamme ensimmäistä tuotettamme, Apped Pulsea, sama viesti tulee myös asiakkailtamme; tarvitaan helppoja ja hauskoja työvälineitä todistamaan, että digitalisaatio tuo hyötyä. Vaikka sahaankin hieman omaa oksaani, väitän, että itse työkalu on toissijainen asia, ja varsinainen onnistuminen syntyy vain siten, että helpotamme tuskallista transformaatiota yritysten sisällä.

Apped Pulsen tapauksessa kyse on konkreettisesti ihmisten hyvinvoinnista välittämisestä, mutta kyseessä on kuitenkin vain savuhälytin. Palvelu näyttää symbolisesti, että henkilöstöstä välitetään, mutta ainoastaan saadun tiedon pohjalta toimiminen voi muuttaa asioita. Jos epäkohtiin ei puututa, asia kääntyy itseään vastaan ja muuttuu Kummeli -sketsisarjan mitaliksi, jolla palkitaan uupunut työntekijä.

Tämä siis on jouluinen ajatukseni: Kaikesta digihömpästä ja muutoksesta huolimatta ihmiset ja heidän ajatuksensa ovat pitkälle samoja vuosituhannesta toiseen.

Todellinen ketteryys syntyy vain asenteista; sitoutuneista ja motivoituneista ihmisistä, joilla on valta ja mahdollisuus tarttua niihin uskomattomiin mahdollisuuksiin, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sitoutuminen ei synny johtoryhmän kalvoilla vaan haasteista, vastuusta, luottamuksesta, lojaaliudesta, intohimosta, tunnustuksesta, kannustuksesta ja ennen kaikkea välittämisestä. Rakastakaa toisianne!